Lapset ja nuoret käyttävät mobiililaitteitaan yhä enemmän, ja käytössä on monta mediaa yhtä aikaa. Kysyimme aivotutkijalta, mitä tämä tekee lasten aivoille.
Teksti: Hanna Kangasniemi
Lapsi istuu sohvalla ja pelaa mobiilipeliä. Samaan aikaan hän juttelee muiden pelaajien kanssa Skypessä ja naputtelee vastauksia pelin chattiin. Näytön ylälaidassa WhatsApp ja Snapchat ilmoittavat uusista postauksista. Läksyjä pitäisi tehdä, mutta koulukirjat eivät tunnu kiinnostavan. Pitäisikö huolestua? Millainen sukupolvi kasvaa lapsista ja nuorista, jotka käyttävät mobiililaitteillaan yhä enemmän ja yhä useampia medioita yhtaikaa?
Suomessa on meneillään iso tutkimushanke Mind the Gap, jonka yhtenä tavoitteena on tutkia, miten käytetyn teknologian määrä ja laatu vaikuttavat nuorten aivorakenteeseen, toimintaan, kehitykseen ja muistiin. Hankkeessa seurataan 13−24-vuotiaiden nuorten kehitystä useamman vuoden ajan. Hankkeessa on mukana muun muassa kasvatus- ja kehityspsykologeja, jotka tutkivat kouluhyvinvointia. Jututimme väitöskirjaansa valmistelevaa kognitiotieteilijä Mona Moisalaa, yhtä hankkeen parissa työskentelevistä aivotutkijoista.
Mitä vaikutusta keskittymiskykyyn on sillä, että tekee montaa asiaa samanaikaisesti mobiililaitteilla?
Mona Moisala: ”Kun käy tykkäämässä kaverin kuvasta, vastaamassa toisen viestiin ja lukemassa uusimman uutisen, tuntuu, että on saanut paljon aikaan ja on hurjan tehokas. Tulee nopeita palkintoja nopeassa tahdissa, ja se vetää puoleensa.
Mobiililaitteilla tehdyn jatkuvan aiheesta toiseen hyppelyn on havaittu kuitenkin liittyvän häiriöherkkyyteen. Kun häiriöherkkyys lisääntyy, ulkoisia ärsykkeitä on hankalampi sulkea pois. Lopulta aivot saattavat muokkautavat sellaisiksi, että yhteen laajempaan asiaan keskittyminen pitemmäksi aikaa alkaa tuntua yhä vaikeammalta.
Häiriöherkkyys voisi teoriassa lisääntyä myös vaikka sillä, että jatkuvasti katsoo samanaikaisesti televisiota, kirjoittaa kirjettä ja lukee lehteä. Se ei kuitenkaan ole samalla lailla koukuttava yhdistelmä kuin mobiililaitteet sovelluksineen.
Vaikka häiriöherkkyyden yleisyys on havaittu juuri niin sanotuilla ’multitaskaajilla’, joita on runsaasti nuorten keskuudessa, syy-seuraussuhdetta ei ole vielä pystytty todentamaan. On mahdollista, että juuri lyhytjänteiset viehättyvät eniten monen asian tekemisestä yhtaikaa vaikkapa kännykällä. Heillä multitaskaaminen saattaa myös pahentaa häiriöherkkyyttä.”
Miten häiriöherkkyys vaikuttaa oppimiseen?
Mona Moisala: ”Häiriöherkkyys vähentää keskittymiskykyä ja haittaa siten uusien asioiden oppimista. Koulussa aivojen pitäisi saada keskittyä yhteen asiaan. Aivot kuormittuvat joka kerta, kun ihminen siirtää huomionsa aiheesta toiseen. Asiasta toiseen hyppiminen kuormittaa erityisesti etuotsalohkoja, joiden toiminta on tärkeää muun muassa työmuistin kannalta. Joka kerta kun vaihdetaan tehtävästä toiseen, suoritus heikkenee hetkellisesti.
Mind the Gap -tutkimusryhmässä on mitattu nuorten aivoja ja suoriutumista keskittymistä vaativien ja työmuistia kuormittavien tehtävien aikana. Tutkimuksissa näkyi, että mitä enemmän nuori oli kertonut käyttävänsä eri digilaitteita mediasta toiseen siirtyillen, sitä herkemmin häiriintyvä hän oli. Testeissä tehtävien tekoa häirittiin kuulokkeista kuuluvalla puheella, ja silloin ”multitaskaajat” tekivät tekstinymmärrystehtävissä muita enemmän virheitä. Tehtäviä tehdessä heidän etuotsalohkonsa kuormittui myös enemmän kuin muilla osallistujilla, koska he joutuivat pinnistelemään muita enemmän suorituksen aikana.”
Luokkahuoneessa häiriöherkkyys voi näkyä niin, että kun yrittää opiskella ei pysty suodattamaan pois esimerkiksi vieruskavereiden juttuja ja keskittymään itse asiaan.”
Lisääkö mobiilipelien pelaaminen lasten ja nuorten häiriöherkkyyttä?
Mona Moisala: ”Pelaamisen ei ole havaittu sinällään lisäävän häiriöherkkyyttä. On kuitenkin iso ero sillä, keskittyykö esimerkiksi kirjan lukemiseen vai mobiilipelaamiseen.
Pelaaminen koukuttaa nopeatempoiseen palkintojen metsästämiseen, mikä saa uppoutumaan puuhaan pitkäksikin aikaa. Siinä mielessä se on näennäisesti pitkäjänteistä keskittymistä, toisin kuin kirjan lukeminen. Esimerkiksi lapset, joilla on diagnosoitu tarkkaavaisuushäiriö, voivat keskittyä intensiivisesti pelaamiseen, vaikka kirjaan keskittyminen olisi vaikeaa.
Pelaamisella voi olla myös positiivisia vaikutuksia. Ampumispelien on havaittu kehittävän esimerkiksi havainnointiin ja reaktionopeuteen liittyviä taitoja. Maailmanrakennuspelit kehittävät puolestaan päättelykykyyn ja ongelmanratkaisuun liittyviä taitoja. Moni peli kehittää kognitiivisia kykyjä, kuten avaruudellista hahmotuskykyä, reaktioaikoja ja kykyä jakaa tarkkaavaisuutta.
Vanhemmat ihmettelevät joskus pelaamista harrastavien lasten ärhentelyä. Pelaaminen nostattaa vireystilaa ja adrenaliinitasoja hetkellisesti. Jos vanhempi tulee keskeyttämään kiihkeään peliin keskittyneen lapsen, voi vastaukseksi hyvin tulla ärräpäitä rauhallisemmaltakin lapselta.”
Jos multitaskingiin ja häiriöherkkyyteen on mahdollista oppia, siitä voi myös oppia pois.
Onko eri medioiden runsaasta samanaikaisesta käytöstä pitkäaikaista haittaa?
Mona Moisala: ”Aivot muotoutuvat läpi koko elämän, ja nuorena ne ovat muovautuvaisimmillaan. Pysyvää vahinkoa tietoteknologian runsas monikäyttö ei tee kuin ehkä joihinkin koulutodistuksiin. Jos multitaskingiin ja häiriöherkkyyteen on mahdollista oppia, siitä voi myös oppia pois.
Keskittymistä ei voi varsinaisesti erikseen opettaa, mutta sitä voi edesauttaa esimerkiksi sulkemalla ne laitteet ja sovellukset, joiden itse tietää haittaavan keskittymistä. Sen sijaan riittävän ja hyvälaatuisen unen määrästä on syytä olla tarkka. Jos lapset kasvavat kiinni kännyköihin ja tabletteihin, uni voi häiriintyä.
Iltamyöhään mobiililaitteitaan käyttävien on todettu olevan kaksi kertaa muita todennäköisemmin seuraavana päivänä väsyneitä. Jo pelkästään laitteiden valo häiritsee unta, samoin kuin tunteita kiihdyttävä mediasisältö. Uni on aivoille älyttömän tärkeää palautumisen ja kehityksen takia, erityisesti kasvuiässä.”
Mitä hyötyä monen median samanaikaisesta käytöstä on?
Mona Moisala: ”Nuoret sopeutuvat todellisuuteen, jossa elämme. Ehkei tulevaisuuden työelämä vaadikaan enää keskittymistä yhteen asiaan, vaan nopeus ja joustavuus ovatkin tärkeimpiä ominaisuuksia. Nuoret harjaantuvat tähän nyt mediankäyttötavoillaan.
Lukemisen korostaminen kehittävänä ja mielikuvitusta ruokkivana on osin nostalgista, sillä internet on kuitenkin mielettömän hieno alusta, jossa ja jonne nuoret luovat loputtomasti erilaisia sisältöjä. Internet sinänsä ei ole luovuuden este tai rajoite. Loppujen lopuksi meille ei ihmisinä ole edes luonnollista istua paikoillaan ja lukea. Olemme kenties selviytyneet lajina juuri siksi että tarkkailemme koko ajan ympäristöämme monella eri tavalla ja olemme pystyneet jakamaan huomiotamme moneen asiaan.”
Lähde: Madeleine J. George and Candice L. Odgers: Seven Fears and Science of How Mobile Technologies May Be Influencing Adolecents in the Digital Age, Perspectives on Psychological Science 2015, Vol. 10(6) 832−851.
Miten vähentää häiriöitä koulussa?
Kouluilla on ristiriita ratkottavanaan: mobiililaitteiden käyttöä tunneilla halutaan lisätä, mutta miten sulkea pois niissä olevat muut, tuntityötä häiritsevät sovellukset?
”Jos on häiriöherkkä nuori, keskittymisen häiriintymiseen voi riittää yksi ilmoitus WhatsApp-viestistä. Jos nuori on ratkomassa matematiikan tehtävää, päättelyketju katkeaa ja ajatukset on koottava ja tehtävä aloitettava uudestaan. Usein silloin yrittää tehdä asiat uudestaan nopeammin, jolloin virheiden mahdollisuus kasvaa”, toteaa Sibelius-lukion matematiikan ja tietotekniikan lehtori, apulaisrehtori Tarja Aro.
”Opettaja ei voi joka tunti käydä läpi 35:tä kännykkää ja katsoa, mitä sovelluksia niissä on auki. Tähän pitää miettiä nopeasti hyvät käytännöt”, Aro pohtii.
Aivotutkimuksissa on havaittu musiikin opiskelun lisäävän keskittymiskykyä. Sibelius-lukiossa suuri osa oppilaista on harrastanut lapsesta asti musiikkia tai tanssia tosissaan. Olisiko harrastuksista siis apua keskittymisen opiskelussa?
”Musiikinopiskelijat pystyvät sulkemaan paremmin pois keskittymistä häiritseviä tekijöitä ja käsittelemään tavallista paremmin montaa asiaa yhtaikaa. Tanssiopiskelijat taas ovat tottuneet kurinalaiseen työhön ja pystyvät keskittymään annettuun tehtävään yleensä hyvin. Ei siis ole ainakaan pahitteeksi, jos lapsia ohjataan pienestä pitäen myös harrastuksiin, joissa yhteen asiaan keskittyminen on tärkeää, oli se sitten musiikkia, tanssia, piirustusta tai urheilua”, kannustaa 25 vuotta opettajana toiminut Aro.
Kaikki artikkelit