CodeBus Africa -projekti vie koodaustaitoja Afrikan maihin. Elisalla työskentelevä Anssi Grekula osallistui projektiin maaliskuussa vapaaehtoisena kouluttajana Keniassa ja Ugandassa.
Teksti ja kuvat: Anssi Grekula
Keskittyneet sormet hapuilevat näppäimistön yllä. Vieruskaverin käsi tarttuu hellästi mutta määrätietoisesti toisen etusormeen vieden sen p-kirjaimelle. Painallus. Seuraavaksi löytyy l, a, y, välilyönti, 6 ja 0. Senttimetri kerrallaan hiiren kursori hivuttautuu kohti Run-painiketta. Epävarma painallus ja kaksi silmäparia syttyy. Kuulokkeista kuului ääni, ja me saimme sen aikaan!
Näin syntyivät nuorten ensimmäiset koodirivit CodeBus Africa -projektin työpajassa tänä keväänä Tansaniassa. Koodibussi aloitti kiertueensa helmikuussa Länsi-Afrikan Ghanasta, josta matka jatkuu viikko viikolta kohti etelää toukokuuhun asti.
Kymmenessä Afrikan maassa Aalto-yliopiston nykyisistä ja entisistä opiskelijoista koottujen vapaaehtoisten tehtävä on kouluttaa ensitöikseen joukko paikallisia kollegoja yhteistä tehtävää varten: alueen lapsille ja nuorille, etenkin tytöille, on järjestettävä positiivinen ensikosketus ohjelmoinnin maailmaan. Kun tietokone päästää ensimmäisen piippauksen, afrikkalaisnuoret ovat avanneet oven taitoihin, joilla kiihtyvästi digitalisoituvaa tulevaisuutta muovataan.
Koodibussi: Mistä on kyse?
Viime vuonna useat Suomen suurlähetystöt Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa miettivät, miten osallistua Suomen satavuotisjuhlaan. Ideoinnin tuloksena syntyi CodeBus Africa -hanke, jota lähti luotsaamaan Aalto Global Impact -yksikkö. Koodibussityöpajan opetussisältö perustuu koulutusalan sosiaalisen start-upin, Mehackitin, laatimaan materiaaliin ja ohjaajakoulutukseen.
Koodibussin työpajoissa käytetään Sonic Pi -ohjelmointiympäristöä, jolla voi koodata helposti yksinkertaista musiikkia. Nuoret oppivat parityöskentelyä, tietokoneen peruskäyttöä, sekä ohjelmoinnin peruskäsitteitä, kuten funktio, arvo, koodilohko sekä silmukka. Päivän päätteeksi osallistujien tekemät kappaleet soitetaan koko porukalle – ja tietysti tanssitaan!
Käytännössä Koodibussi ei ole yksittäinen tietokoneilla varustettu bussi, vaan mielentila tai metafora: sanoma ohjelmoinnin ilosta matkaa pysäkiltä toiselle bussin tavoin. Varsinaiset kulkuneuvot ja käytännön järjestelyt vaihtelevat paikallisista kumppaneista riippuen. Kussakin maassa vaihtuva ohjaajatiimi kokoaa ja purkaa parikymmentä tietokonetta päivässä matkalaukuista luokkatiloihin ja takaisin.
Marmoritornista megaslummiin
Keniassa maaliskuussa Koodibussi oli osa Nairobi Innovation Week -tapahtuman ohjelmaa. Tapahtuman järjesti Nairobin yliopiston C4DLab yhteistyössä Kenian kauppa-, ICT-, ja koulutusministeriöiden, Unicefin sekä Suomen Nairobin-suurlähetystön kanssa. Istumapaikat ja läppärit kävivät vähiin työpajoille varatussa huoneessa, kun nuorten lisäksi monet muutkin osallistujat halusivat päästä seuraamaan opetusta ja kokeilemaan itse.
Yliopiston uutuuttaan kiiltelevien kiinalaisrakenteisten tornitalojen katveesta Koodibussi jatkoi kahdeksi päiväksi Afrikan suurimpaan slummiin, Kiberaan. Sadat tuhannet aaltopeltien suojissa asuvat ihmiset elävät Kiberassa äärimmäisessä köyhyydessä, alle dollarilla päivässä. Paikallisten, Tunapanda-instituutin kouluttamien vapaaehtoisten johdolla koodibussilaiset opettivat noin 80 lapselle ohjelmoinnin perusteita kahdessa päivässä.
Auringon paahtama slummi ikkunan takana tuntui kuin toiselta maailmalta, kun sisällä hämärässä luokkatilassa koulupukuihin pukeutuneiden lasten kasvoja valaisivat läppäreiden ruudut. Oli myös yllättävää huomata toistoon perustuvien opetusmenetelmien suosio. Opettaja sanoo: ”Music is rhythm and melody. Music is…”, johon luokka vastaa ”rhythm and melody!”
Viikko huipentui Kibera Town Centren edustalle rakennetulla esiintymislavalla, kun noin tuhatpäiselle ja enimmäkseen lapsista koostuvalle yleisölle soitettiin radiohittien ja paikallisten artistien lisäksi myös työpajoissa lasten itse tekemiä kappaleita.
Ugandassa opiskeltiin generaattorin avulla
Kenian jälkeen Koodibussi suuntasi viikoksi Ugandaan, jossa työpajoja pidettiin kahdessa kaupungissa, Kampalassa ja Gulussa. Erityisen puhutteleva kokemus oli päivä Gulun katolisella St. Mauritzin koululla. Oppilaat olivat edellisvuonna suorittaneet kolmen vuoden oppimäärän 10 kuukaudessa voidakseen siirtyä koulujärjestelmään, josta olivat aikaisemmin tippuneet, tai jonka kyytiin he eivät olleet alun perin päässeetkään. Uuden mahdollisuuden heille tarjosi Geneva Global -järjestön Speed School -hanke.
Aamu alkoi koulun oman soittokunnan marssiesityksellä. Seremonian päätteeksi oppilaat kulkivat jonossa luokkahuoneeseen nyrkkejään puiden ja iskulauseita huudellen: “Education is power! Education is the key!” Sähkötkin saatiin toimimaan ja diesel-generaattorin pörinän säestämänä lapset saivat ensikosketuksensa tietokoneisiin.
Paikallisten ohjaajien kielitaito tuli tarpeeseen köyhempien, nuorempien, ja kauempana kaupungeista asuvien lasten kohdalla. Sekä Keniassa että Ugandassa paikalliset ottivat vetovastuun heti toisesta työpajasta alkaen, ja ulkomaalaiset saivat siirtyä taka-alalle, tukemaan yksittäisiä apua tarvitsevia nuoria.
Mitä seuraavaksi?
Koodibussin tiimi pohtii jatkuvasti keinoja, joilla työpajoihin osallistuneet nuoret saisivat eväitä ja mahdollisuuksia jatkaa eteenpäin ennen kuin digikipinä sammuu. Yksi isoimmista haasteista on yksinkertaisesti se, että kaikilla nuorilla ei ole tietokoneita eikä edes paikkaa, jossa säännöllisesti päästä tietokonetta käyttämään. Niinpä parhaillaan kartoitetaan mahdollisuuksia saada lahjoituksina 1 000 käytettyä läppäriä jaettavaksi Koodibussin paikallisille kumppaneille tämän haasteen voittamiseksi.
Koodibussin matkaa voi seurata Facebookissa, Instagramissa tai Twitterissä.
Jutun kirjoittaja Anssi Grekula työskentelee Elisalla palvelumuotoilijana. Hän osallistui Koodibussi-projektiin vapaaehtoisena kouluttajana Keniassa ja Ugandassa.
Kaikki artikkelit