Terhi Kokkonen oppi yhdestä kirjasta, että mies on perheen pää, ja toisista, ettei se ole totta. Lue, mikä merkitys lukemisella ja kirjoilla on ollut esikoiskirjansa juuri julkaisseen Kokkosen elämässä.
Teksti: Laura Pörsti Kuva: Pietari Purovaara/Otava
”Jos kysytään käänteentekevää kirjaa elämässäni, on varmaan pakko sanoa Raamattu. Kun olin lapsi, vanhempani lukivat meille sekä Kuvaraamattua että itse Raamattua. Perheeni oli uskonnollinen.
Välillä Raamattu oli pelottavakin, esimerkiksi Ilmestyskirja on tosi hurja. En tiedä nautinko lapsena sen lukemisesta, mutta vähän aikaa sitten luin Korkeaa veisua ja huomasin, että sen kielessä on jotakin todella tuttua ja turvallista. Kun kirjoitan, saatan itsekin käyttää hassuja sanajärjestyksiä, joiden tajuan olevan Raamatusta peräisin. Olen imenyt ne kaaliin syvälle.
Romaaneista vaihtoehto Raamatun naiskuvalle
Lapsena aikuisten viesti siitä, millainen maailma on ja miten siinä tulee toimia, oli tosi selvä. Se nousi Raamatusta ja vaikutti minuun paljon. Myöhemmin olen joutunut rakentamaan oman arvomaailmani ja miettimään suhteeni kristinuskoon.
Humaanit arvot, jotka varmaan ovat lapsuudesta peräisin, ovat minulle yhä tärkeitä. Meillä esimerkiksi mietittiin, miten paljon joululahjoja on järkevää ostaa ja voisiko osan rahoista laittaa keräykseen. Toisaalta Raamatussa on paljon tosi outoakin matskua. Olen sanoutunut täysin irti esimerkiksi sen järkyttävästä mies- ja naiskuvasta.
Luin lapsena valtavasti myös itse – käytännössä kaikki lasten- ja nuortenkirjat, jotka sain käsiini. Erityisesti mieleeni on jäänyt Astrid Lindgrenin kirjojen tunnelma. Minua kiehtoo se, miten Veljeni Leijonamielessä ja Ronja Ryövärintyttäressä maailmojen synkkyys yhdistyy mielikuvituksellisuuteen.
Lukeminen on ollut minulle tärkeää siksikin, että se tarjosi vaihtoehtoisen maailman uskonnolliselle kasvatukselle. Kirjat ovat lisänneet tietoisuuttani erilaisista elämäntavoista. Esimerkiksi Ronjassa naiskuva oli aika toisenlainen kuin kodin viesti siitä, että mies on perheen pää. Lukemillani kirjoilla on ollut varmasti vaikutuksensa siihen, että minusta tuli feministi.
Kirjat pistävät miettimään omia asenteita
Ajattelen, että lukeminen auttaa asettumaan muiden ihmisten asemaan. Se pakottaa myös itsereflektioon: kirjojen kautta joutuu pohtimaan omia asenteitaan, ennakkoluulojaan ja virheitään.
Itse olen vaikuttunut eniten sellaisista kirjoista, jotka panevat minut kasvokkain asioiden kanssa ilman säälin tunteiden kalastelua. Sääli on aika helppoa ja peittää usein alleen isommat kysymykset.
Esimerkiksi Imre Kertészin Kohtalottomuus sijoittuu keskitysleirille, mutta kerronta on hyvin kylmänviileää, ristiriitaistakin – lukijalla ei ole mahdollisuutta tuntea sääliä kertojaa kohtaan. Voin vain todeta, että se, mitä minulle kerrotaan, on hirveää ja väärin.
Voi olla, että pidän oikean ja väärän pohtimisesta kirjallisuudessa, ja voi tietysti myös olla, että se on uskonnollisen kasvatuksen peruja. En tiedä, mikä vaikuttaa mihinkin. Ihminen koostuu niin monista palikoista.
Viihdyttävät kirjat vapauttivat omaa kirjoittamista
Kirjoissa minua kiinnostavat useimmiten kieli ja kerrontaratkaisut. Saatan saada kauniista kielestä, kuten Samuel Beckettin runoista, fyysisiä reaktiota: tuntuu, kuin en pystyisi hengittämään.
Olen opiskellut dramaturgiaa ja oppinut siten analyyttisen lukutavan. Lukeminen on minulle osittain myös työtä. Kaikki, mitä olen lukenut, on varmasti jollakin tavalla vaikuttanut kirjoittamiseeni. Uskon sanonnan, että kirjoittamaan oppii lukemalla.
Lapsesta asti olen haaveillut kirjoittamisesta enemmän kuin musiikin tekemisestä, vaikka se saattaa kuulostaa musiikkiuran tehneen suusta hassulta. Olen kirjoittanut paljon laulujen sanoituksia, mutta aloin jo ajatella, että minusta ei ole kirjoittamaan romaania. Ryhtymiseen oli iso kynnys: olen lukenut paljon niin sanottua laatukirjallisuutta, ja ihailuni kohteista monet ovat nobelisteja. Heidän rinnalleen on ollut vaikea kuvitella itseään. Tavallaan lukemisella on siis ollut kirjoittamiseen huonoakin vaikutusta.
Lopulta pystyin kirjoittamaan kirjan, kun annoin itseni olla kirjoittajana se, mikä olen. Onnistuin keräämään itsevarmuuteni enkä yrittänyt mitään. Rajamaa on juuri ilmestynyt. Sen julkaiseminen on pelottavin asia, mitä olen ikinä tehnyt.
Kirjoittamisen aikana en lukenut, koska halusin pysytellä oman tekstini maailmassa. Joulun aikaan pidin tietoisesti lomaa kirjoittamisesta ja luin sellaisia kirjoja, mitä en yleensä lue. Halusin päästä ahmimismoodiin, kuten nuorena, ja se onnistuikin. Luin Ian McEwania ja Elena Ferrantea, ja varsinkin jälkimmäinen yllätti positiivisesti. Opin nauttimaan nopeasti etenevistä ja viihdyttävistä kirjoista. Se saattoi vapauttaa myös omaa kirjoittamista.”
Terhin kirjasuositukset:
Leïla Slimani: Adèle (suom. Lotta Toivanen). ”Slimanin esikoisteos on minusta vielä parempi kuin kuuluisampi Kehtolaulu.” e-kirja, äänikirja
Laura Gustafsson: Huorasatu. ”Riemastuttava kirja. Samaan aikaan hauska ja terävä. Gustafssonilta ilmestyy tänä syksynä uusikin kirja.” e-kirja, äänikirja
Elena Ferrante: Tyttären varjo (suom. Helinä Kangas). ”Se, että Ferrante kirjoittaa nimimerkin takaa, antaa kirjoittamiseen hillittömän vapauden, joka näkyy.” e-kirja, äänikirja
Paula Nivukoski: Mainingin varjo. ”Tämän romaanin haluan ehdottomasti lukea.” e-kirja, äänikirja
Näin kirjat ja lukeminen ovat vaikuttaneet elämääni -juttusarja:
Kaikki artikkelit