Juha Männikkö on kasvanut työssään koodarista sovellustoiminnan johtajaksi. Johtajuutta hän on oppinut muun muassa kilpaurheilun parissa.
Teksti: Hanna Kangasniemi Kuvat: Paula Virta
Nimi Juha Männikkö, 35 vuotta, Koulutus Filosofian maisteri, tietojenkäsittelytieteet, Oulun yliopisto. Elisa Appelsiinilla vuodesta 2010 (Appelsiinilla vuodesta 2007), Työ Director of Software Development, Harrastukset jalkapallo, salibandy, vapaalasku, sukellus, tennis.
”Olen ollut Appelsiinissa ja sittemmin Elisa Appelsiinissa muun muassa java-koodarina, .NET-kehittäjänä, Microsoft-tiimin esimiehenä ja liiketoimintavastaavana, ohjelmistokehityspäällikkönä. Nyt olen sovellustoimittamisen johtaja, jonka alaisuudessa on kuusi eri tekniikkatiimiä. Vastaan Elisa Appelsiinissa kaikesta ohjelmistokehittämisestä. Tällä hetkellä minua kiinnostavat LEAN-kehitystyö ja ihmisten sisäisen motivaation kehittäminen. Teen tällä hetkellä Johtamisen erikoisammattitutkintoa aiheesta.”
Työpaikassa pitää olla hyvä fiilis
”Kasvoin ja opiskelin Oulussa. Kun tulin Helsinkiin, oli työntekijän markkinat. Kävin yhden päivän aikana viidessä työhaastattelussa ja sain kolme työtä. Työpaikan valinnassa ei vaikuttanut palkka, vaan luotin vahvasti fiilikseen, että noiden kanssa olisi hauska tehdä töitä. Tunne on osoittautunut oikeaksi, ja olen ollut täällä jo yhdeksän vuotta. Kun Elisa osti Appelsiinin vuonna 2010, tilanne olisi voinut muuttua. Muutos hoidettiin kuitenkin hyvin, ja henki ja asenne ovat säilyneet yhtä hyvinä kuin aiemminkin. Olen saanut kasvaa työni mukana koodarista sovellustoimittamisen johtajaksi. 40 hengen työpaikasta, johon tulin, on kasvanut yhdeksässä vuodessa 400 hengen yksikkö, osana yli 4 000 työntekijän Elisaa”
Koodarit ovat yhteiskunnan näkymättömiä ylläpitäjiä
”Tietojenkäsittelyä päädyin opiskelemaan, koska sisään pääsi todistuksella. Minulla ei ollut aikaa pääsykokeisiin lukemiseen, sillä pelasin silloin viisi kertaa viikossa salibandya B- ja A-junnuissa sekä miesten joukkueessa. Toisaalta olin ollut lapsesta asti kiinnostunut tietokoneista ja pelaamisesta. Lukiossakin olin koulun Linux-palvelimen ylläpitäjä.
Usein ihmetellään, mitä koodarit oikein tekevät ja mitä hyötyä ohjelmoinnista on maailmalle. Kavereille sanoin kerran, että jos mokaisimme kaiken täällä töissä, lentokoneet eivät lentäisi, televisiosta ei tulisi ohjelmaa, laivat eivät liikkuisi ja sairaaloiden toiminta olisi jumissa. Teemme jatkuvasti töitä yhteiskunnallisesti tärkeille organisaatioille, mutta työ on suurelle yleisölle yleensä näkymätöntä.”
Kilpaurheilu opetti johtamaan joukkueita
”Olen ajautunut niin töissä kuin vapaa-ajallakin aina organisaattorin tai valmentajan rooliin. Se ei ehkä ole tyypillisin rooli koodarille, mutta siihen on varmasti vaikuttanut kilpaurheilijataustani. Se on opettanut määrätietoisen, peräänantamattoman työn tekemisen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Johtajana pitäisi olla näkemys siitä, mihin ollaan menossa isossa kuvassa. Koodarina ajatteli, mitkä ovat uuden tehtävän todennäköisemmät ongelmat. Visionäärinä ja johtajana pitäisi keskittyä tavoitteeseen mahdollisista ongelmista välittämättä. Koskaan ei voi tietää onnistuuko. Kaikki laukaukset eivät mene maaliin, mutta jos ei lauo, ei tule maalejakaan.
Esimerkiksi terveydenhuollon Etämittaus-ohjelmaa tehdessämme koodasimme softan ensin Windows-puhelimelle. Silloin suurella osalla yrityskäyttäjistä oli Windows-puhelin. Tilanne kuitenkin muuttui ja iPhone kasvatti suosiotaan. Valinnan tekemällä olimme päässeet joka tapauksessa alkuun. Otimme nopeasti muutkin käyttöjärjestelmät mukaan, ja tuotteesta tuli menestystarina.”
Ei ole häpeä, jos ei tiedä kaikkea
”Tässä työssä osaaminen arvottaa tekijöitä. Nuorempana oli siksi tärkeää näyttää, että osaa kaiken. Jos joku heitti jonkun tuntemattoman teknisen termin, piti olla kuin tietäisi mistä on kyse, vaikkei olisi ollut hajuakaan.
Vanhemmiten on ymmärtänyt, ettei kaikkea voi osata. Että kannattaa tunnustaa, jos ei tiedä tai osaa. Se vaatii itsetuntoa. On äärimmäisen raskasta näytellä tietävänsä ja sitten kiireellä yrittää selvittää, mistä on kyse. Enemmän oppii, jos uskaltaa sanoa: ’En tiedä, selitätkö mistä siinä on kyse’.”
Sisäinen motivaatio kirittää parhaiten
”Tähän työhön on oltava sisäinen motivaatio. Motivaatiota voi auttaa antamalla vapautta vaikuttaa muun muassa työvälineisiin ja -tapoihin. Kehitämmekin koko ajan työtapojamme. LEAN-ajattelun soveltaminen on tehnyt työstä sekä mielekkäämpää että tehokkaampaa. Ennen meillä oli tiimejä osaamisen mukaan, nyt tiimit on rakennettu asiakkuuden mukaan. Näin esimerkiksi koodari ei tee viittä eri projektia viikossa tuntematta kokonaisuutta vaan keskittyy omien asiakkaidensa töihin. Tämä on nopeuttanut työvaiheita. Tehtäviä ei tarvitse siirrellä tiimistä toiseen, vaan joka tiimissä on tarvittava osaaminen kehityksen kaikkiin vaiheisiin.
Työssä pitää tuntea myös arvostusta. Arvostus voi toisinaan olla symbolinen elekin. Meillä esimerkiksi on hauska perinne antaa hyvästä työsuorituksesta Timo-kiertopalkinto.”
Välillä on pelattava konsolipelejä
”Elämääni on helpottanut hyvä tasapaino urheilun, työelämän sekä perheen ja ystävien kesken. Minulla on perhe ja kuusi kuukautta vanha tytär Iisa, jota aion jäädä syksyllä kuukaudeksi hoitamaan. Töissä olen mukana muun muassa sukelluskerhossa ja perustin juuri tenniskerhon. Perjantaisin pelaamme työporukalla vanhoja konsolipelejä työpäivän päätteeksi. Vapaa-ajalla pelaan alasarjafudista FC Helsingin Pumpussa, harrastan vapaalaskua ja sukeltamista. Yhdessä tekeminen lisää yhteisöllisyyttä, joka on sekä oma että työyhteisön voimavara.”
3 asiaa jotka työ on minulle opettanut
- On uskallettava tunnustaa, jos ei tiedä tai osaa. Se on paras mahdollisuus oppia uutta.
- On tärkeää olla aidosti motivoitunut työstään.
- Yhteistyön pitää olla mahdollista ilman rajoja. Niin osastojen välillä kuin vaikka kilpailijoiden kanssa. Vain siten voi tehdä isoja asioita.
Kaikki artikkelit