Maria Veitolalle avomielisyys on ollut elinehto. Hän on puhunut julkisuudessa niin loppuunpalamisestaan kuin sydänsuruistaankin. Uudessa kirjassaan hän ei tingi periaatteestaan.
Teksti: Susanna Lehmuskoski Kuvat: Jussi Vierimaa
Kun Maria Veitola kokosi Veitola-kirjaansa kolumneistaan, hänestä tuntui välillä, että ”ei jumalauta, nämä ovat liian paljastavia ja häpeällisiä”. Välillä hän taas huomasi, että ihminenhän voi kehittyä: “Hyvä minä!”
Maria Veitola on tunnettu televisio- ja radiotoimittaja mutta myös kolumnisti. Kirja ei ole vain kolumnikokoelma vaan myös Marian itsetutkiskelu, jossa hän kommentoi itseään ja ajatuksiaan 45-vuotiaan näkökulmasta.
”Kirjasta näkyy, miten minulla on ollut nuoruudessa niin vaikeita aikoja, että silloin tuntui mahdottomalta selvitä niistä ikinä. Minulla oli masennukset ja migreenit. Toivon, että nuoremmat lukijat imevät kirjasta sen idean, että elämään kuuluvat hyvät ja huonot ajat. Itse elän nelikymppisenä antoisampaa elämää kuin koskaan”, Veitola pohtii.
Kolumnien aiheina ovat olleet muun muassa parisuhteet, tyyli ja työelämä, pätkätyöläisyys, sekä alaisena ja pomona oleminen – ”Pomous kuulostaa hyvältä mutta on usein ihan hanurista”.
Läpi kirjan lukija ihastuttaa Maria Veitolan hauska avoimuus. Hän ei ole koskaan häpeillyt kirjoittaa masennuksistaan, loppuunpalamisistaan, sydänsuruistaan tai vaikkapa jättimäisestä äitiysvaipasta juuri synnyttäneen pöksyissä.
”Minulle ainoa vaihtoehto elää on olla avoin. Viimeistään terapiassa tajusin, että moninaiset ahdistukseni johtuvat siitä, että pidän liikaa asioita pääni sisälle suljettuina. Uskon, että mitä enemmän me kerromme omista heikoista puolistamme ja ei niin loisteliasta hetkistämme toisillemme, sitä vahvemmiksi me tulemme. Saan toki myös kritiikkiä avoimuudestani. Joidenkin mielestä se on narsistista tyrkyttämistä.”
Maria Veitolan kasvun paikat
Irrottauduin Imatrasta. ”Viihdyin Imatralla ala- ja yläasteella, mutta lukioaika oli jo tosi vaikeaa. Pikkukaupugin mahdollisuudet olivat liian suppeat. Lukion jälkeen muutin Helsinkiin. Pikkukaupungista irtaantuminen oli tosi mahtavaa. Jännitti mutta en miettinyt ikinä, tulenko pärjäämään pääkaupungissa, enkä osannut kyseenalaistaa itseäni. Olen aina luottanut siihen, että löydän hyviä tyyppejä elämääni.”
Sitouduin terapiaan. ”Kolmikymppisenä kyllästyin jatkuvaan huonoon vointiini ja toistuviin samoihin ongelmiin, joihin törmäsin jaksamisessa ja ihmissuhteissa. Päätin ottaa vastuun elämästäni ja sitouduin käymään terapiassa. Kävin terapeuttini vastaanotolla tiheästi vuosia, en jättänyt käyntejä väliin flunssan tai krapulan takia, mikä oli terapeuttini mukaan aika harvinaista käytöstä asiakkaalta. Tein kaiken työn, mitä psykoterapiaan kuuluu. Se oli raskasta ja vaikeaa ja lopulta mahtavaa.”
Perustin perheen. ”Terapian ansiosta uskalsin rakastua luotettavaan mieheen ja uskalsin saada lapsen. Olen sama ihminen kuin ennen lasta, mutta vanhemmuus on tuonut elämiseen lisää sävyjä. Olen tullut muun muassa paremmaksi haastattelijaksi, kun olen saanut lisää perspektiiviä elämään.”
Menetin isän. ”En ole ihan varma, oliko isäni kuolema kasvun paikka vai oliko se vain surkeaa. Minulla oli äärimmäisen ihana lapsuus, mutta kun aikuistuin, isäni ja minun välit viilenivät pitkäksi aikaa. Isän viimeiset 15 vuotta olimme kuitenkin yhä läheisempiä. Olen niin onnellinen siitä, että viimeiset vuodet olimme yhdessä.”
Olen nelivitonen. ”On järkyttävää, miten nopeasti elämä menee. Olen luultavasti yli puolivälissä elämääni ja hyväksyn sen. Olen ylpeä siitä, että olen elänyt rohkeasti, nauttinut ja tehdyt tosi paljon asioita. En ole vain maannut sohvalla ja kaivanut nenää. Valitettavasti maailmassa on edelleen paljon tätä asennetta, että ikääntyessään mies saa lisää karismaa ja nainen rupsahtaa ja menettää merkitystään. Nainen ei voi sille muuta kuin näyttää esimerkillään, että nainen voi olla kaikenikäisenä mitä vain ja missä vain.”
Maria Veitolan vinkit työssä jaksamiseen
Pistä rahaa hyvinvointiin
”Laitan reilun osan tuloistani siihen, että hoidatan itseäni: käyn hierojalla, kehonhuoltounneilla ja kasvohoidoissa. Nautin tunteesta, että joku pitää minusta huolta.”
Varaa aikaa yksinololle
”Kun työ on järkyttävän ja ihanan sosiaalista, oman jaksamisen kannalta on tärkeää saada olla joskus yksin. Minä olen järjestänyt niin, että saan tiistaisin olla kaksi tuntia yksin kotona.”
Tunne rajasi
”On tärkeää opetella tunnistamaan omien voimavarojen rajat. Nuorempana luulin, että kun tuo tuossa vieressä jaksaa tehdä noin paljon, on itse pakko jaksaa ainakin saman verran, mieluummin enemmän.”
Lue Maria Veitolan Veitola-kirja.
Kuuntele Veitola-kirja Marian itsensä lukemana.
Kaikki artikkelit