Suomi digitalisoituu yhtä vauhdikkaasti kuin väestö ikääntyy. Kuinka pysyvät muutoksessa mukana ne, joille tabletti tarkoittaa pilleriä eikä taulutietokonetta? Aktiivisesti tietotekniikkaa käyttävät seniorit kertovat, että digitalisaatio on avannut heille aivan uuden maailman.
Teksti, kuvat ja videot: Alli Haapasalo
”Minä aattelin, että kuolen ennen kuin tietokoneaika tulee. Mutta enpähän kerenny kuolemaan. Se tuli vaan”, sanoo Ritva Pökkylä, 79, ja naurahtaa muikeasti päälle. Samalla hän klikkailee kannettavalla tietokoneellaan läpi lääkereseptejä Omakanta-palvelussa. Käsiä vaivaa perinnöllinen vapina, mutta hiiri tottelee hyvin.
Senioritalossa omassa kaksiossa asuva Pökkylä kuuluu ikäluokassaan vähemmistöön: 75–89-vuotiaista suomalaisista internetiä käyttää vain joka kolmas. Nuoremmat eläkeläiset, 65–74-vuotiaat, ovat jo tottuneempia netin käyttäjiä: heistä verkossa on kolme neljästä.
Kaikkiaan suomalaisista eläkeikäisistä, eli yli 65-vuotiaista, noin puoli miljoonaa ei käytä internetiä lainkaan.
”On valtava määrä toimintakykyisiä ihmisiä, jotka kykenisivät hoitamaan verkossa asioitaan ja hyötyisivät netin kautta avautuvasta maailmasta”, summaa vastaava asiantuntija Liisa Tiainen Vanhustyön keskusliitosta.
Tiainen vastaa liitossa SeniorSurf-toiminnasta, eli senioreille suunnitellun tietotekniikkaopastuksen koordinoinnista. Tavoite on tukea ikääntyneiden osallisuutta digitalisoituvassa yhteiskunnassa.
”Kun oppii käyttämään sähköisiä palveluita, se lievittää valtavasti monen kokemaa yksinäisyyden tunnetta. Tulee kokemus osallisuudesta, eikä tarvitse pelätä syrjäytymistä”, Tiainen sanoo.
Moni haluaisi hoitaa asioitaa itse – jos osaisi
100-vuotiaassa Suomessa yhteiskunnan palvelut digitalisoituvat yhtä vauhdikkaasti kuin väestö ikääntyy. Jo nyt iso osa asioinnista tapahtuu sähköisesti: Kela, terveyskeskus, verottaja, poliisi ja moni muu viranomainen kannustaa asioimaan mahdollisimman paljon verkon kautta.
Nettipankki, verkkokaupat ja pilviviihdepalvelut ovat tuttuja nuoremmalle väelle. Mutta kuinka pysyvät mukana ne, joille tabletti tarkoittaa pilleriä eikä taulutietokonetta?
Ikäihmiset haluavat hoitaa asioitaan itse. Monet eivät kuitenkaan halua ottaa käyttöön sähköisiä palveluita.
”Kyseessä voi kuitenkin olla haluttomuuteen verhoiltu pelko siitä, etteivät he osaa”, Liisa Tiainen sanoo.
”Selvitysten mukaan ikääntyvä väestö ei vastusta tietotekniikkaa periaatteesta. Mutta käyttötaidot ovat eläkeikäisillä pienet. Sähköinen asiointi haastaa ja laitteet pelottavat. Vanhukset pelkäävät, että laite menee sekaisin, tai että he itse tekevät jotakin väärin vaikkapa verkkopankissa ja menettävät rahansa”, kertoo toiminnanjohtaja Tiina Etelämäki Enter ry:stä.
Uudenmaan alueella toimiva Enter järjestää digiopastusta tuhansille vanhuksille vapaaehtoisvoimin. Samanlaista opastustoimintaa on tietotekniikkayhdistyksillä ympäri maata.
”Moni vanhus ei ole käyttänyt työelämässä tietotekniikkaa. Ja vaikka olisikin käyttänyt, eläkkeelle jäädessä tekninen tukihenkilö häviää. Ikääntyneitä voi pelottaa mennä kauppaa puhumaan laitteista, koska he eivät välttämättä ymmärrä myyjää. Moni kokee itsensä tyhmäksi.”
Keneltä voi kysyä neuvoa?
Tyhmien kysymysten pelko nostaa kynnyksen pyytää apua korkeaksi. Sitä paitsi omat lapsethan vain hikeentyvät jatkuvista kysymyksistä. Ja lastenlasten tietokoneneuvoista taas ei ymmärrä edes joka toista sanaa.
”Tukihenkilö on tärkeä olla. Mutta ei alan asiantuntija”, neuvoo Juho Talvitie, 78.
”Asiantuntijan hermo ei kestä, kun siltä kysyy, mikä se enter on!”
Talvitien perheessä neuvojaa tarvitaan harvoin, sillä vaimo Marja Talvitie, 75, on aikamoinen haka koneiden kanssa. Aktiivinen koiraharrastaja tuomaroi koiranäyttelyitä ympäri maailmaa. Harrastusta varten hän on opetellut hoitamaan tietokoneella yhteydenpidon näyttelyiden järjestäjiin, matkavaraukset ja matkalaskut, rotu-researchin tekemisen, koulutusesitysten valmistaminen ja monet muut asiat.
”Ennen reissussa piti raahata mukana mappikaupalla tavaraa. Nyt riittää, kun on älypuhelin, siinä on kaikki”, Marja Talvitie toteaa.
Ensimmäinen onnistunut kokemus on tärkeä
”On siinä mummolla ihmettelemistä, kun soittaa terveyskeskuksen takaisinsoittojärjestelmään, ja koneääni sanoo, että valitse näppäimistöltä ruutu – mutta kun mummon älypuhelimessa ei näy yhtä ainutta näppäintä! Mistä hän löytää sen ruudun, jota pitää painaa, jotta voi jatkaa prosessia?” kysyy Helena Manner, oman määritelmänsä mukaan 75-vuotias nörttimummo.
Työuransa valtionhallinnossa tietotekniikkatehtävissä tehnyt Manner on jo vuosia huoltanut ystäväpiirinsä tietokoneet. Nyt hän toimii myös vapaaehtoisena digioppaana Hämeenlinnan kirjastolla.
Digiopastusten järjestäjät ovat huomanneet, että parhaiten eläkeläinen oppii toiselta eläkeläiseltä. Vanhempi opastaja osaa edetä tarpeeksi hitaasti, eikä tee asioita opastettavan puolesta, kuten nuoret usein tekevät, jolloin mikään ei jää mieleen. Ikätoverit puhuvat samaa kieltä, ja heiltä uskaltaa myös kysyä niitä tyhmältä tuntuvia kysymyksiä.
”Haen opastaessani aina ensimmäistä onnistunutta kokemusta. Jutellaan niin kauan, että vanhus on positiivisella mielellä ja lähtee yrittämään. Onnistuminen ruokkii onnistumista”, Helena Manner sanoo.
”Loppujen lopuksi tekniikalla on sivurooli, vaikka sitä niin hirveästi korostetaan.”
Juuri Helena Mannerin opastuksessa Ritva Pökkylä oppi tietotekniikan käyttäjäksi. Oppilas kiittelee opastajansa kärsivällisyyttä.
”Eivät uudet asiat kertanäyttämisellä vielä jää mieleen, kaikki pitää käydä läpi toisen tai kolmannenkin kerran. Tietotekniikan kieli on niin vierasta, että ilman kansantajuista ohjeistusta se on kuin antaisi alakoululaiselle kirjan, jossa olisi vain valkoisia sivuja ja opettaja sanoisi korokkeelta, että opettelepas tyttö tästä lukemaan.”
Sukututkimus, reseptit ja harrastukset innostavat verkkoon
On jotakin vielä hyvää opetustakin tärkeämpää: motivaatio.
”Kynnys opetella madaltuu, kun mukana on jokin itseä hyödyttävä asia. Eihän se motivoi, jos vain pankkiasiat ja muu pakkopulla on hoidettavissa laitteilla!” Liisa Tiainen sanoo.
”Joku innostuu etsimään artikkeleita lentokoneen suihkumoottoreista, toinen hakee netistä neuleohjeita. Tietotekniikassahan on myös vahva viihteellinen puoli, ja netistä löytyy paljon erilaista viriketoimintaa.”
Ne ikääntyneet, jotka ottavat haltuun sähköisen maailman, toimivat siinä yleensä aktiivisesti. Moni suorastaan hurahtaa netin avaamiin uusiin maailmoihin, kuten sukututkimukseen, virtuaaliseen maailmanmatkaamiseen tai uusien ruokareseptien metsästykseen. Muistisairaat löytävät verkosta tuttuja lauluja ja rakkaiden paikkojen kuvia.
”Kannustin voi olla sekin, ettei liukkaalla säällä tarvitse lähteä kävelemään terveyskeskukseen kuntoutukseen, vaan voi tehdä nettiyhteyden kautta ohjattua etäkuntoutusta kotona. Terveysteknologian alalla on tulossa myös etäohjattua liikuntaa”, Tiainen kertoo.
Lue lisää terveydenhoidon tulosta puhelimeen
Turvallisuusteknologian puolella kehitetään jatkuvasti uusia innovaatioita. Esimerkiksi nykyään monilla käytössä olevat turvarannekkeet voidaan tulevaisuudessa yhdistää kuvapuhelupalveluun, jolloin vanhus pystyy kuvailemaan hätänsä kuvayhteyden kautta.
”Tietotekniikka ja kodin tekniikka lähenevät toisiaan. Kodin uusien teknologioiden käyttäminen on helpompaa niille, jotka tuntevat valmiiksi älypuhelimet ja muut tietotekniset laitteet.”
”Koneella pääsee niin nopeasti toisen luo”
Kaikkein eniten vanhusta vetää kuitenkin puoleensa toinen ihminen. Yhteydenpito on ensimmäisiä asioita, jonka jokainen haastateltu mainitsee tietotekniikan hyödyksi.
”Koneella pääsee niin nopeasti toisen luo. Ja saa jo kohta vastauksen!” Ritva Pökkylä iloitsee.
Viiden tyttären perheessä kasvaneen Pökkylän suku on levittäytynyt eri puolille maailmaa. Läppäriltä avautuu helppo yhteys niin Ruotsiin, Ranskaan kuin Australiaan. Pökkylä onkin ahkera meilailija, ja hiljattain hän opettelu lähettämään postikortteja sähköisesti.
”Seuraava haave on oppia videopuheluiden käyttö ja soittaa kuvapuhelu Australian siskon kanssa.”
Liisa Tiainen kertoo isoäidistä, joka lukee ulkomailla asuvalla lapsenlapselleen iltasatuja Skypessä. Kun perhe vierailee Suomessa, ei poika vierasta harvoin tapaamaansa mummia, kohtaavahan he jatkuvasti netissä. Ja Tiina Etelämäki mainitsee verkon keskusteluryhmät; niiden kautta ikääntyneet pystyvät olemaan entistä sosiaalisempia. Netissä voi vaikka pelata toisten ikäihmisten kanssa.
Entä nettideittailu? Olisiko siinä senioreille hyvä tietotekniikan käyttötarkoitus?
”Olen kuullut useammasta pariskunnasta, jotka ovat tavanneet netissä”, Etelämäki kertoo.
”Iäkäs voi hakea kumppania netin kautta siinä missä nuorikin.”
”Mehän halutaan pysyä vauhdissa mukana!”
Tilastokeskuksen mukaan internetin käyttäjien määrä kasvaa vanhimmissa ikäluokissa muutaman prosenttiyksikön vuosivauhdilla.. Mutta kun eläkkeelle jää joka vuosi lisää ihmisiä, jotka ovat käyttäneet tietokoneita jo vuosia, eivätkö ikääntyvien digihaasteet pian ole historiaa?
”Meidän kokemuksemme perusteella opastuksen tarve ei ole vähentymässä. Kolmen viime vuoden ajan Enterin jäsenmäärä on jatkuvasti kasvanut. Ja kun kaikki nekin yhteiskunnan palvelut, jotka eivät vielä ole digitaalisia, muuttuvat sähköisiksi, opastuksen tarve vain kasvaa”, Tiina Etelämäki sanoo.
”Tietotekniikassa kaikki myös muuttuu jatkuvasti, ja viiden vuoden päästä ollaan taas jo aivan eri pisteessä. Meillä on työtä vielä monta kymmentä vuotta.”
Tähän asti ikääntyvän väestön digiopastustoiminta on ollut pitkälti kolmannen sektorin eli Enterin kaltaisten tietotekniikkayhdistysten ja vapaaehtoisten käsissä.
”Viime aikoina valtionhallinnon puolella on huomattu, että käyttäjät ovat tavallisia ihmisiä, ja jonkun täytyy vastata heidän opastuksestaan. Viranomaistaholla yritetään ottaa enemmän vastuuta”, Liisa Tiainen kiittelee.
Sekä Tiainen että Etelämäki ovat mukana hiljattain aloittaneessa Digi arkeen -neuvottelukunnassa. Valtiovarainministeriön hankkeessa asiantuntijat pohtivat, miten digitaalisia palveluja voitaisiin kehittää kansalaisille tasavertaisiksi.
”Nykyään trendikäs ajattelu design for all, eli kaikille sopiva suunnittelu, on hyvä suuntaus. Sivustot tulee suunnitella toimiviksi kaikille, ei vain erityisryhmille”, Liisa Tiainen sanoo.
Marja Talvitie lähettää oman vinkkinsä asiantuntijoille:
”Pitää käydä kysymässä ihan uunolta, osaako sivustoja käyttää. Ei laitteissa vikaa ole, koneethan ovat idioottivarmoja kun ne kertovat, mitä pitää tehdä. Mutta monilla viranomaisilla on niin epäselvät sivut, että minäkin – joka olen aika tottunut koneen käyttäjä – joudun monesti etsimään tietoa pitkään.”
Senioritalon keittiössä Ritva Pökkylä loggautuu ulos Omakanta-sivustolta ja yhtyy ikätoverinsa mielipiteeseen.
”Mehän halutaan pysyä vauhdissa mukana! Keksikööt viisaammat meille keinot, että miten siellä pysytään.”
Tilastotiedot Tilastokeskuksen vuoden 2016 väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö ‑tutkimuksesta.
Helena Mannerin nettitärpit: reseptejä ja kulttuuria
”Ihania reseptejä, jotka eivät ole liian monimutkaisia.”
”Laaja, kattava ja kiinnostava kuvaus kansallissäveltäjän kodista, perheestä ja elämästä.”
Marja ja Juho Talvitien nettitärpit: tiedonhakua ja matkailua
”Google on asia, joka jokaisen täytyy tietää. Mitä sieltä ei löydy, ei ole löytymisen arvoista. Viimeksi kun olimme autoa vaihtamassa, Googlen avulla etsimällä tietoa sai selkeän kuvan oman auton vaihto-arvosta ja siitä, missä hinnoissa meille sopivat autot liikkuvat. Ei tarvinnut kotoa koneen äärestä poistua ollenkaan.”
”Sivujen maailmanlaajuisestikin tunnettu jalostustietojärjestelmä on korvaamaton apu niin pentuja etsiville kuin pentuesuunnitelmia tekeville, kaikkine terveystietoineen ja koe- ja näyttelytuloksineen.”
”Kuukausittain varaan tämän internet-matkatoimiston kautta näyttelymatkoja. Sivut ovat hyvin toimivat ja nopeat. Selailen myös äkkilähtöjä eri matkatoimistojen sivuilta – sieltä voi saada ihan pilkkahintaan mielenkiintoisen matkan. Ja onhan se nojatuolimatkailu muutenkin mukavaa.”
Lisätietoa SeniorSurf-toiminnasta
Lisätietoa Enter ry:n toiminnasta
Lue myös:
Apua puhelinongelmiin: 10 vinkkiä senioreille
Senioreiden digikoulu: Ilo irti puhelimista ja tableteista
Piilottelu vei Hemmi Palmin sairasvuoteelle saakka – ”Uskalla olla oma itsesi”
Kaikki artikkelit