Viivi, 15, opetti äitinsä käyttämään Instagramia. Nyt äiti jakaa koirakuvia maailmalle ja Viivi on ylpeä. Yhteinen harrastus yhdistää äitiä ja tytärtä.
Teksti: Susanna Lehmuskoski Kuvat: Heli Blåfield
Tänäkin iltana maailma tulvii iPhonen kautta itähelsinkiläisen kodin olohuoneeseen. Viivi Borgström, 15, seuraa Snapchatista, miten kaverit viettävät lomaviikkoa.
”Ei, tää on Espanjassa. Epäreilua! Äiti, mäkin haluan Espanjaan!”
”Hei, sinä pääset Saloon”, äiti Repe Borgström, 51, sanoo ja nauraa päälle.
Viivi Borgström on monen ikäisensä tavoin Instagramin ja Snapchatin suurkuluttaja.
“Snap on se tärkein, Insta tulee heti perässä”, Viivi kertoo.
Äiti Repe sen sijaan on innostunut Facebookista. Koiraharrastuksen myötä hän on liittynyt useisiin Facebookin koiraryhmiin. Ja koirat veivät hänet myös Instagramiin.
Tai itse asiassa Viivi hänet sinne vei.
”Viivi opetti minut käyttämään Instagramia viime tammikuussa”, Repe sanoo.
Näinhän se usein menee. Ensin vanhemmat opettavat lapsilleen taitoja. Sitten kun lapsi tulee teini-ikään, opettajan ja oppilaan roolit saattavat vaihtua, jos vanhempi sen vain sallii.
Repen mielestä Viivin tarjoama opetustuokio oli turhan nopeatempoinen, mutta Repe oppi siitä perusasiat ja otti vähitellen Instagramin haltuun. Nykyisin Viivin tehtävä on auttaa teknisissä ongelmatilanteissa – ja käydä tykkäämässä. Myös Repe tykkää ahkerasti Viivin selfieistä tämän Instassa. Siitäkin huolimatta, ettei hän aina ymmärräkään, miksi nuoret ottavat niin paljon selfieitä.
Kun vanhempien ja nuorten välit ovat arjen yhteisen tekemisen kautta läheiset, nuoret ovat usein valmiimpia päästämään vanhemmat seuraajikseen sosiaalisissa medioissa. Tämä käy ilmi Elisan teettämästä Pidetään yhtä -tutkimuksesta.
Koiraharrastus yhdistää äitiä ja tytärtä
Koirat ovat oleellinen osa Borgströmien perhettä. Ne yhdistävät äitiä ja tytärtä arjessa ja somessa. Perheen koirien kanssa lenkkeillään, leikitään ja käydään tuttujen kanssa koiratreffeillä. Nuorempi koirista, Alli, on kuin koko perheen vauva, jota hellitellään ja lellitellään. Koska koirat ovat karvattomia, ne tarvitsevat vaatteita tarjetakseen Suomen ilmastossa. Kauniit koiranvaatteet ovat äidin ja tyttären yhteinen intohimo. He ostavat vaatteita yhdessä tai teettävät niitä koiravaatteisiin erikoistuneella firmalla.
Repen ensimmäinen Instagram-postaus on helmikuulta 2017. Siinä amerikankarvatonterrierit Gitte ja Alli vaanivat appelsiinia, jota Viivi syö sohvalla. Nyt Repen Insta-tilillä @gitte_alli_aht on koirista kiinnostuneita seuraajia niin Venäjällä kuin Yhdysvalloissa ja Repe itse tietysti seuraa karvattomien koirien elämää ympäri maailmaa: kalifornialaista Herkulesta ja minnesotalaista Cosmoa.
“Kun Viivi opasti minut Instagramiin, hän huolehti siitä, että että äiti pysyy ajan tasalla eikä muutu vanhanaikaiseksi. Arvostan! Laittoi Viivi minulle myös Snapin, mutta siitä ei tullut samanlaista menestystä kuin Instasta”, Repe sanoo.
“Joo, poistin sen sinulta, kun et käyttänyt sitä. Ehkä tuo Insta riittää sinulle”, Viivi kuittaa.
Repe ja Viivi uskovat, että kun aikuinen pysyy kartalla sosiaalisen median ilmiöistä, ei tule turhia ennakkoluuloja tai paheksuntaa vaikkapa selfieiden ottoa kohtaan.
”Sosiaalinen media on yksi tapa pitää yhtä elämänvaiheessa, jossa lapsi ei enää tule äidin kanssa sohvalle katsomaan televisiota, laita jalkoja äidin syliin ja vaadi paijauksia niin kuin pikkuisena. Viivi ei edes lähde enää kanssani niin usein viettämään tyttöjen päivää eli syömään ja shoppailemaan”, Repe pohtii.
Vanhemman ja lapsen yhteys säilyy, vaikka tavat olla yhdessä muuttuvat. Paijaus saattaa olla nyt sydännappulan painaminen Instassa.
WhatsAppissa jutellaan päivittäin
Borgströmeillä on yksi tiukka sääntö älypuhelimen käytön suhteen. Puhelinta ei tuoda ruokapöytään. Sama sääntö koskee kaikkia perheenjäseniä: Repeä, Viiviä ja perheen iskää.
“Puhelin on nykyään mukana miltei kaikessa, mitä tapahtuu. Kun vaikka Viivin kanssa leivotaan churroja, puhelin on messissä, koska resepti katsotaan sen ruudulta”, Repe miettii.
Elämää ei kuitenkaan eletä vain somessa, vaan Viivi on innostunut tanssin ja trampoliiniharrastuksen jälkeen täysillä partiosta. Hän tykkää retkeillä, ja partiosta on saanut uusia kavereita. Näistäkin asioista viestitään toki somessa.
Äiti ja tytär viestittelevät puhelimella keskenään päivittäin WhatsAppissa. Siellä sovitaan, mitä syödään ja milloin tullaan kotiin. Retkiltäkin Viivi lähettelee äidilleen WhatsApp-viestejä. Paitsi että välillä ei ehdi, kun tapahtuu niin paljon.
Repe toivoo, että partioreissulta, jonne Viivi on nyt lähdössä, tulisi runsassanaisempia viestejä kuin viime reissulta, jolta tulleet viestit olivat kovin tiiviitä:
”Saitteko teltat kuntoon ennen sadetta?”
”Joo, saatiin.”
”Selvisitkö yön kuivana?”
”Joo.”
Keskusteluyhteys kuitenkin toimii ja pitää äidin ja tyttären kiinni toistensa arjessa. Siinä on hyvä olla.
Arkinen yhdessäolo lisää onnellisuutta
Elisan Pidetään yhtä -tutkimuksen mukaan nuoret toivovat vanhemmiltaan ihan tavallista arkista yhteistä aikaa: juttelua, pelailua ja oleilua. Yli puolet nuorista haluaisi kuitenkin viettää vielä enemmän aikaa vanhempiensa kanssa. Arkinen puuhailu perheen ja vanhempien kanssa lisääkin tutkimuksen mukaan nuoren onnellisuutta. Erityisesti kokemus äidin ja isän tuesta on nuoren onnellisuudelle tärkeää. Vanhemmista etääntyminen moninkertaistaa nuoren riskin tuntea itsensä onnettomaksi.
Nuoret ajattelevat vain harvoin, että heidän vanhempansa eivät ymmärrä sosiaalista mediaa. Tutkimuksen mukaan he pitävät kuitenkin mielellään vanhempansa pois omalta Instagram- ja Snapchat-tileiltään. Paras tapa saada lupa seurata nuoren Instaa tai Snapchatia, on tehdä heidän kanssaan paljon asioita arjessa.
Pidetään yhtä -tutkimus pureutuu nuorten ajankäyttöön, hyvinvointiin ja sosiaalisen median vaikutuksiin vanhempien ja lasten välisessä kanssakäymisessä. Tutkimuksen toteutti Prior Konsultointi Elisan toimeksiannosta heinäkuussa 2017. Tutkimukseen vastasi yhteensä 990 henkilöä, joista 282 on 15−17-vuotiaita nuoria ja 708 vuosina 1999−2005 syntyneiden nuorten vanhempia. Tutkimukseen vastanneet vanhemmat eivät olleet tutkimukseen vastanneiden nuorten vanhempia.
Pidetään yhtä on Elisan yhteiskunnallinen hanke, jonka tavoitteena on lisätä aikuisten ja nuorten vuorovaikutusta.
Digitaalisuus on tullut arkeen jäädäkseen, ja sosiaalisen median rooli nuorten elämässä alleviivaa erityisesti murrosiässä sukupolvien välistä eroa. On kuitenkin asioita, joita teknologia ei voi korvata. Nuoret haluavat aikuisilta edelleen ihan tavallisia asioita, kuten olla vaan ja jutella. Loppujen lopuksi sillä ei ole merkitystä, miten pidämme yhteyttä ja yhtä, kunhan pidämme. Asiantuntijakumppanimme tässä hankkeessa on Aseman Lapset ry.