Ohjelmointi tulee osaksi peruskoulun opetusta ensi syksynä. Mutta mitä se käytännössä tarkoittaa, ja mitä vanhempien pitää koodaamisesta ymmärtää?
Teksti: Elina Jäntti
Syksyllä 2016 voimaan astunut koulujen uusi opetussuunnitelma edellyttää, että kaikissa Suomen peruskouluissa opetellaan koodaamaan. Tieto- ja viestintätekniikkaa aletaan hyödyntää kaikissa oppiaineissa. Muutosta on kuvailtu vuosisadan oppimismuutokseksi.
Mitä ohjelmointi koulussa sitten oikeasti tarkoittaa käytännössä? Jututimme aiheesta Opetushallituksen matematiikan opetussuunnitelmatyöryhmän puheenjohtajaa Leo Pahkinia ja Tampereen Lietlahden koulun matemaattisten aineiden opettajaa ja koodauskouluttajaa Tiina Partasta.
Miten digitaalisuus näkyy oppilaiden lukujärjestyksissä?
Leo Pahkin: ”Digitaalisuus ei sinällään tuo lukujärjestykseen uusia aineita. Sen sijaan opetussuunnitelmaan on kirjattu, että oppilaat oppivat käyttämään tieto- ja viestintätekniikkaa laaja-alaisesti eri oppiaineissa. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa, että ennen kynän ja paperin kanssa tehtyihin asioihin otetaan tietokone mukaan.
Konkreettisimmin digiloikka näkyy matematiikan tunneilla, joilla aletaan opetella ohjelmointia. Matematiikan tuntien lisäksi tietotekniikkaa otetaan enemmän käyttöön myös muissa aineissa: eri ohjelmia tai sovelluksia voidaan hyödyntää esimerkiksi biologian ja maantiedon tunneilla, kun käsitellään vaikkapa perinnöllisyyttä tai väestötilastoja.
Opetussuunnitelmaan on kirjattu myös, että tietokone voi olla luovuuden väline. Musiikin tunneilla koneilla voidaan tehdä musiikkia ja taideaineissa erilaisia projekteja. Käytännön toteutus on koulujen vastuulla.”
Miten ohjelmointi koulussa näkyy eri luokka-asteilla?
Leo Pahkin: ”Ohjelmoinnin opettaminen peruskouluissa on ennen kaikkea ohjelmoinnillisen ajattelun harjoittelua. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että opetellaan purkamaan ongelma osiin, ratkaisemaan ongelma osana kokonaisuutta ja tunnistamaan ongelmanratkaisussa toistuvia säännönmukaisuuksia. Tavoitteena on, että kaikki oppilaat saavat käsityksen, miten ja millaisella kielellä koneita ohjataan.
Matematiikan tunneilla ohjelmointi otetaan mukaan eri tavoin eri-ikäisille. 1–2-luokkalaiset voivat harjoitella ohjelmoinnillista ajattelua pelien ja leikkien avulla, jotka opettavat laatimaan vaiheittaisia ja täsmällisiä toimintaohjeita. Pienimpien matematiikan tunnilla voidaan harjoitella esimerkiksi käskyjen antamista erilaisilla ehtolausekkeilla: Jos sinulla on sinistä päällä, nouse seisomaan. Jos esine on punainen, siirrä se laatikkoon. Lapset pääsevät miettimään, millainen on tarkka ohje ja miten käskyt puretaan osiin, harjoittelemaan puhuttua matematiikkaa.
3–6-luokilla tutustutaan verkosta löytyviin graafisiin ohjelmointiympäristöihin esimerkiksi monelle lapselle tutun pelillisen Scratch-sovelluksen avulla, jolla voi tehdä esimerkiksi helppoja animaatioita. Vasta 7–9-luokilla aletaan opetella varsinaisia ohjelmointikieliä. Luokat 7–9 siirtyvät ohjelmoinnin pariin vuosi kerrallaan: syksystä 2017 alkaen ohjelmointia opiskellaan luokilla 1–7, syksystä 2018 alkaen luokilla 1–8 ja 2019 alkaen luokilla 1–9.”
Opetellaanko kouluissa myös robotiikkaa?
Tiina Partanen: ”3-luokkalaisista eteenpäin ohjelmointi tulee myös käsityön tunneille, jossa siihen tutustutaan robotiikan ja automaation avulla. Yläkoulussa ohjelmointia käytetään opetussuunnitelman mukaan myös tuotteiden suunnittelussa ja valmistuksessa.
Yksinkertaisimmillaan alakoulun robotti voi olla vaikkapa Lego-robotti, johon kehitetään liikkuva lisäsiiveke tai askarrellaan sille vaate tai pää muusta materiaalista. Käsityössä voidaan tehdä vaikkapa huomioliivi, jossa paristo vilkuttaa ledivaloa, tai ommella nalle, joka heiluttaa Arduino-levyn eli ohjelmoitavan elektroniikka-alustan avulla silmiään. Myös 3D-tulostimet voivat jatkossa antaa uusia mahdollisuuksia opetukseen.
1–2-luokkalaistenkin opiskeluun sopivaa robottiikkaa on olemassa. Esimerkiksi Bee-Bot-ohjelmoinnissa ohjaillaan mehiläisen näköistä robottia, joka kulkee lattialla. Robottileikin avulla ohjelmoinnin perusjutut tulevat tutuksi.”
Ohjelmoinnin opettaminen peruskouluissa on ennen kaikkea ohjelmoinnillisen ajattelun harjoittelua.
Kuka ohjelmointia alkaa opettaa?
Tiina Partanen: ”Alakoulussa tavalliset luokanopettajat ja yläkouluissa matematiikan ja käsityön opettajat. Aika paljon riippuu yksittäisen opettajan valmiuksista ja kiinnostuksesta, millä tavalla ohjelmointi kulloinkin opetuksessa näkyy. Aika moni opettaja opettaa ohjelmointia jo nyt, vaikka ei välttämättä itse hahmota, että se on ohjelmointia: esimerkiksi systemaattista ongelmanratkaisua tarvitaan monessa oppiaineessa.
Eri oppiaineiden ohella oppilailla tulee myös olemaan projektijaksoja, joissa yhdistetään useita oppiaineita, ja ohjelmointi voidaan liittää osaksi projekteja. Ohjelmointia opetellaan yhdessä oppilaiden kanssa, jolloin oppilas voi toimia apuopettajana. Oppimisen kannalta on hyvä, että roolit sekoittuvat: oppilaat voi laittaa myös opettajan rooliin.”
Leo Pahkin: ”Opettajien tieto- ja viestintäteknisten taitojen täydennyskoulutus on parhaillaan käynnissä. Lisäksi järjestetään monenlaisia koodikerhoja ja verkkokursseja, joilla opettajat voivat omaksua ohjelmointitaitoja. Kurssille voivat osallistua muutkin aiheesta kiinnostuneet.”
Millä koneilla kouluissa työskennellään?
Leo Pahkin: ”1–2-luokilla pärjätään ilman koneitakin, muilla luokka-asteilla koneet tulevat näkymään opetuksessa enemmän. Ohjelmoinnin opettaminen onnistuu vanhoillakin tietokoneilla: erilaisia ohjelmoinnin työkaluja löytyy verkosta ja ne toimivat nettiselaimella.
Kouluissa alkaa olla kohtalaisen hyvin tietokoneita ja tabletteja, mutta niitä tarvitaan enemmän, kuten myös esimerkiksi robotteja. Koulussa voidaan käyttää oppilaan omiakin laitteita. Jos ohjelmointia opetellaan esimerkiksi mobiiliapplikaation avulla, opetuksessa voidaan käyttää myös lasten omia älypuhelimia.”
Täytyykö oppilaiden hankkia itse uusia laitteita?
Tiina Partanen: “Perusopetuksen täytyy olla tasa-arvoista, eikä voida vaatia, että oppilaat hankkisivat opetuksen vuoksi omia laitteita. Ohjelmointiin liittyvät läksyt pitää voida tehdä ilman koneita.
Jos oppilas haluaa kuitenkin harrastaa ohjelmointia enemmänkin, kotona olisi hyvä olla tietokone ja tabletti. Lapsi saattaa esimerkiksi haluta ladata tiettyjä ohjelmointisovelluksia. Esimerkiksi Scratch-sovellus tai tableteille ladattava, esikouluikäisestä tokaluokkalaisille sopiva Scratch Jr ovat hauskaa puuhaa vapaa-ajallakin. Älypuhelimella tai tabletilla taas ei voi kirjoittaa varsinaista ohjelmointikieltä, vaan siihen tarvitaan näppäimistö ja isompi näyttö.”
Mitä valmiuksia lapset oikeasti saavat?
Tiina Partanen: “Ohjelmointitaidot ovat osa yleissivistystä ja tärkeä taito tulevaisuuden työelämässä. Kaikista ei tule koodareita, mutta kaikki oppivat ymmärtämään, miten koneet toimivat. Koodaaminen on myös nykyajan matematiikkaa: siinä missä biologiassa opiskellaan vesikasveja, matematiikassa opiskellaan ohjelmointikäskyjä.
Opetuksen digitalisaatio voi lisätä lapsen koulumotivaatiota. Paperinmakuisista ja abstrakteista kouluaineista tulee konkreettisempia ja esimerkiksi motivaatio matematiikan opiskeluun voi lisääntyä. Oikeastaan kaikki oppilaat, jotka pääsevät tekemään animaatioita, liikuttamaan robottia tai vaikkapa kokeilemaan miten ultraäänisensorilla voi mitata etäisyyttä, innostuvat valtavasti. Osa ei haluaisi lähteä välitunnille ollenkaan. ”
Kaikista ei tule koodareita, mutta kaikki oppivat ymmärtämään, miten koneet toimivat.
Miten kodeissa täytyy varautua?
Leo Pahkin: ”Jotta vanhemmat voivat auttaa lastaan ohjelmointiin liittyvissä asioissa, on syytä perehtyä hieman siihen, mistä ohjelmoinnissa on kysymys. Se ei ole vaikeaa, ja sitä voi kokeilla yhdessä lapsen kanssa. Esimerkiks code.org-sivustolta löytyy ohjelma, joka neuvoo koodauksen alkeita muun muassa videoiden avulla. Ihan pienempien lasten vanhemmille voi suositella lasten kanssa yhdessä tutustumista Linda Liukkaan Hello Ruby -kirjoihin ja verkkomateriaaleihin.
Tärkeintä kuitenkin on, että vanhempi on aidosti kiinnostunut lapsen koulunkäynnistä. Monesti riittää pelkkä keskustelu koulussa tapahtuvista asioista: lapset kertovat mielellään uusista, innostavista asioista ja ohjelmointi koulussa on toivottavasti yksi näistä.”
Tiina Partanen: ”Jos koulussa on koodattu, lapselta voi kysyä, että näytäpä mitä se on: moni koodausympäristö toimii nettiselaimella. Oppilas voi myös näyttää koulussa kännykällä kuvatun videonpätkän robottinsa liikkumisesta tai ledien vilkkumisesta. Tämä voi olla asia, mitä lapset ja nuoret voivat opettaa vanhemmilleen.
Koulun digitalisoituminen on koulujen vastuulla, mutta vanhemmat voivat aktivoitua myös esimerkiksi vanhempainyhdistyksen kautta ja auttaa kouluja iPadien tai robottien ostamisessa. Jos vanhempi osaa ohjelmointia, voi perustaa iltapäiväkerhon, jossa opetetaan koodausta. Ohjelmointi koulussa ei nimittäin ole ainoa tapa tutustuttaa lapsia koodaamisen maailmaan.”
10-osainen videokurssi opettaa koodaamisen alkeita lapsille. Tule mukaan!
Lue myös:
Jo yli 2000 lasta on opiskellut Elisan Digikouluissa.
Kaikki artikkelit