Oikeistopopulismin nousu, terrorismin pelko ja omat kokemukset ulkomaalaisuudesta yhdistävät Joakim Zanderin ja Pascal Engmanin trillereitä.
Teksti: Sakari Heiskanen Kuvat: Meeri Utti
Kirjailijat Pascal Engman ja Joakim Zander ovat uuden ruotsalaisen, realismista ja politiikasta ammentavan trillerin airuita. Heidän uutuusteostensa toimintakenttänä on Ruotsin lisäksi koko maailma: Engmanilla se on hänen isänsä synnyinmaa Chile, Zanderilla Lähi-Itä ja Bryssel, joista molemmissa hän on asunut. Ex-toimittaja Engmania ja EU-lakimiehenä toiminutta Zanderia ärsyttää Ruotsin poliitikkojen ja median toiminta. Samalla se on heille kirjallisuuden käyttövoimaa.
Tärkeät chileläiset juuret
Pascal Engman on saapunut Helsinkiin viidensille Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaaleille. Kirjansa suomalaisen kustantajan neuvotteluhuoneessa 32-vuotias Pascal Engman työntää nuuskaa ylähuuleen ja vaikuttaa hyvin tavalliselta ruotsalaiselta.
Tukholman Östermalmilla kasvanut kirjailija kertoo isänsä kuuluneen siihen chileläisjoukkoon, jonka suurlähettiläs Harald Edelstam pelasti Ruotsiin sotilasvallankaappauksen jälkeen vuonna 1973. Ei, hän ei ole nähnyt sitä käsittelevää tv-sarjaa Hiljaiset sankarit, mutta innostuu kun kuulee, että Edelstamia näyttelee Mikael Persbrandt.
”Muutimme sinne vuodeksi, kun olin viisitoistavuotias. Olin siellä erilainen, eurooppalainen. Se muutti minua paljon.” Nykyisin hän viettää Chilessä kolme kuukautta vuodesta kirjoittaen, pelaten jalkapalloa – ja juoden viiniä sukulaistensa kanssa.
”He ovat hyvin ylpeitä, kun heidän pieni kylänsä pääsee kirjaan.”
Tappouhkauksia naistoimittajille
Pascal Engmanin kirja Patriootit imee tehokkaasti mukaansa.
Kirjassa häikäilemätön tukholmalainen lehtitoimittaja Madeleine Winther on valmis mihin tahansa menestyksen vuoksi. Ruotsalainen August Novak yrittää rimpuilla irti rikollispiireistä Chilessä aloittaakseen uuden elämän rakkaan Valeriansa kanssa. Suuruudenhullun Carl Cederhielmin terroristiryhmä puolestaan murhaa toimittajia Tukholmassa.
Uusnatsien pomon, Carlin hahmon esikuvina ovat maahanmuuttajataustaisia ihmisiä ampuneet Peter Mangs ja John Ausonius, lasermies. Ausonius terrorisoi Engmanin kotikulmia Tukholmassa tämän ollessa lapsi. Engman muistelee nähneensä painajaisia, että lasermies ampuu hänen isänsä.
Myös Engmanin kuvaus Tukholman toimittajamaailmasta kumpuaa myös todellisuudesta: ”Surullista kyllä, myös vihapuheen osalta. Erityisesti naistoimittajiin kohdistuneet uhkaukset ovat lisääntyneet”.
Engman on itsekin saanut uhkauksia mutta kertoo, että erityisesti naispuoliset päätoimittajat ovat kuvottavan kielenkäytön, raiskaus- ja tappouhkausten kohteena.
Engman on Zanderia suoraviivaisempi trilleristi, mutta taidokas: lyhyehköt luvut etenevät tahoillaan kuin höyryjuna. Juoni on punottu taitavan matonkutojan tapaan, osaset ovat paikallaan loppuratkaisuun asti.
Engman kirjoittaa myös vahvoja naishahmoja itsensä dekkarikuningatar Camilla Läckbergin kehotuksesta.
”Tapasimme kun olin vielä toimittaja ja tein hänestä juttua. Hän pyysi lähettämään tekeillä olleen käsikirjoitukseni, luki sen, piti siitä ja nyt olemme ystäviä.”
Taidokkaita henkilökuvia ja tarinankerrontaa
Ystävä päättää Joakim Zanderin Klara Walldéen -trilogian.
Lähiötä seuraavassa uutuuskirjassa Klara Walldéen on menettänyt hänelle erittäin läheisen isoisänsä. Hän turvautuu Gabriella-ystävänsä tukeen. Matkalla hautajaisista kotiin ystävykset huomaavat tarkkailijan kannoillaan. Pian Gabriella pidätetään terrorismista epäiltynä ja Klara joutuu pakenemaan.
Samaan aikaan Beirutissa nuori lähetystöharjoittelija Jacob Seder antautuu kiellettyyn suhteeseen salaperäisen Yassim-nimisen miehen kanssa ja huomaa joutuneensa terrorismiin liittyvän salajuonen pelivälineeksi. Sekä Klaran että Jacobin tiet vievät lopulta Eurooppaan, jota uhkaa terrori-isku.
Zander kirjoittaa syviä henkilöhahmoja. Kuvaukset Klaran toipumisesta tai Jacobin rakkaustarinasta mystisessä Beirutissa tekevät toimintajännäristä vaikuttavan.
Eurolakimies Zander kirjoitti Helsingissä
Haastattelutilanteessa harmaantuneen karismaattinen Joakim Zander on rento. Valokuvaustilanteessa ja haastatellessa hänestä huokuvat kansainvälisyys ja maailmanmiehen iloinen itsevarmuus.
Maailmanmies Zander onkin. Kun Zander oli viisitoista, hänen perheensä muutti ruotsalaisesta pikkukaupungista Damaskukseen.
”Yhtäkkiä olin miljoonakaupungissa, jolla on monituhatvuotinen historia. Se muutti koko elämäni.”
Ystävää kirjoittaessaan Zander matkusti Beirutiiin, jonka ristiriitaista kauneutta hän nyt kehuu. Myös Helsinkiä hän hehkuttaa. Entistä kotipaikkaansa: ”Tämä on kaunis, juhlava kaupunki, jossa riittää syvyyttä.”
Zander työskenteli 2010-luvun alussa lakimiehenä Euroopan kemikaalivirastossa. Hän asui silloin Töölössä suomalaisen vaimonsa ja lastensa kanssa. Nyt hän muistelee lämmöllä, kuinka tapasi lenkkeillä pakkastalvisen Helsingin yössä ihaillen sen maalauksellisia, pystysuoria piipunsavuja. Klara Walldéen -trilogian ensimmäisen osan, maailmanmenestykseksi muodostuneen Uimarin käsikirjoitus valmistui keittiön pöydän ääressä, lasten mentyä nukkumaan.
Pahan harmaan alueen tutkijat
Engmanin ja Zanderin teoksia yhdistää pyrkimys ymmärtää pahan logiikkaa. Zander sanoo kirjoittavansa ”harmaasta alueesta”: terroristikin on ihminen, jolla on tausta. ”Uskonto ei ole syy terrorismiin vaan sen tekosyy”, Zander sanoo. Hän kuvaa, kuinka terrorismi syntyy, kun ihmiset kohtaavat kurjuutta ja joku lietsoo kurjuuden kokemuksen vihaksi jotain tiettyä ihmisryhmää kohtaan, monesti uskonnolla ratsastaen.
Zanderin trilogiassa terrorismia vastaan taistelevilla tahoilla on yhtä suuri pahiksen rooli kuin itse terroristeilla.
Myös Engman on halunnut ymmärtää, mitä uusnatsipomo Carlin päässä oikeasti liikkuu: ”Häntä oli kaikista mielenkiintoisinta kirjoittaa”. Engmanin teoksessa väkivallan tekoihin syyllistyvät uusnatsien lisäksi myös maahanmuuttaja.
Media lietsoo pelkoa
Kirjailijoita yhdistää kokemus siitä, mitä on asua vieraana toisessa kulttuurissa. Siksi Ruotsin maahanmuuttokeskustelun äärimmäinen vastakkainasettelu ärsyttää heitä.
Engman suhtautuu tilanteeseen Zanderia synkemmin: ”Kaikki menee päin helvettiä, huonompaan suuntaan”, hän tuhahtaa ja syyttää myös entisiä toimittajakollegoitaan: ”Median uutisointitapa lietsoo pelkoa. Meidän pitäisi puhua maahan saapuvista pakolaisista kunnioittavammin”.
Zander peilaa nykyhetken maahanmuuttokeskustelua aiempiin. ”Aina kun tulee maahanmuuttoaalto, menemme asenteissa taaksepäin. Olivatpa tulijat suomalaisia, chileläisiä, serbejä tai syyrialaisia, kerrotaan typeriä tarinoita, joissa ihmisistä puhutaan epäinhimillistävillä nimillä. Ja poliitikot ovat lähteneet siihen mukaan.”
Tutustu kirjoihin
Kaikki artikkelit