Vaihto-oppilasvuosi toi uutta syvyyttä viestittelyyn

Vuosi vaihto-oppilaana Saksassa kasvatti My von Reichesta itsenäisen nuoren aikuisen. Se sai myös miettimään kielen ja kommunikoinnin merkitystä minuudelle. Vaihtovuosi tiesi perheelle ikävöintiä mutta myös iloa uusista ystävistä.

Teksti: Hanna Kangasniemi Kuvat: Meeri Utti

Kun My von Reiche lähti vaihto-oppilaaksi Saksaan 2016, hänen äidistään, Minna von Reichesta, tuntui kuin raaja olisi revitty irti.

“Se oli ihan kauheaa. Jos joku kysyi Myn kuulumisia, aloin kyynelehtiä hänestä puhuessani. En ollut huolissani, ja olin iloinen hänen puolestaan. Ikävä vain oli niin kova. Siinä tunteessa meni melkein puoli vuotta”, Minna muistelee.

“Onneksi My meni Saksaan, eikä vaikka Kanadaan tai Australiaan. Yhteydenpidon helppous ja tietoisuus, että hädän hetkellä voisin olla muutamissa tunneissa paikalla, tuntui rauhoittavalta”, hän lisää.

Toista oli silloin, kun Minna lähti itse nuorena opiskelijana pariksi kuukaudeksi Eurooppaan.

“Äiti oli huonona lähdöstäni. Itki ja sanoi halunneensa kieltää reissun. Mutta hän tiesi kyllä, että lähdettävä on. Oli ollut itsekin au pairina. Minulla ei ollut kännykkää, ei luottokorttia. Yhteydenpito oli hankalien ja kalliiden lankapuheluiden ja postikorttien varassa. Kahdesta puhelustani toisen tein, kun rahat loppuivat ja piti säätää jollain tavalla rahaa Lontooseen. Se antaa kyllä suhteellisuudentajua. Silloinkin pärjättiin, nyt pärjätään ihan yhtä hyvin.”

Paljon on noista ajoista viestittely muuttunut.

vaihto-oppilas yhteydenpito elisa whatsappPerheen oma WhatsApp-kanava on tapa jakaa arkea

Saksa oli My von Reichelle, 20, itsestään selvä valinta vaihto-oppilasmaaksi, sillä hän oli opiskellut saksaa A-kielenä ensimmäiseltä luokalta asti. Silti vuosi pienessä Waren-Müritzin maalaiskaupungissa oli iso muutos helsinkiläistytön elämään.

“Olin ollut aiemmin vain kerran erossa perheestä Brightonissa kielikurssilla, mutta sielläkin oli suomenkielisiä kavereita. Myös perheessä, jossa asuin”, My kertoo.

Vaihto-oppilasjärjestöt suosittelevat, että oma perhe ei olisi ensimmäisten kuukausien aikana yhteydessä nuoreen, jottei ikävä ottaisi valtaa. Yhteyttä olisi hyvä pitää vain nuoren omasta aloitteesta.

“Perheen yhteisessä WhatsAppissa kerroin arkiset peruskuulumiset. Ensimmäinen Skype-puhelu kotiin otettiin vasta vajaan kahden kuukauden päästä Saksaan muutosta”, My kertoo.

Skypessä ääni ja elävä kuva toi tunteet aivan toisella tavalla pintaan kuin pelkät pikaviestit Myn mukaan. Skypeä ei käytettykään perheen yhteydenpitoon kovin usein. Minnan mielestä parasta olivat tyttäreltä WhatsAppissa saadut arkea kuvaavat kuvaviestit, joissa sai tuntumaa siihen, miltä elämä Saksassa näytti.

“Niitä olisi voinut olla enemmänkin”, Minna miettii.

“Kännykkäkuvia ei tullut otettua niin paljon, koska Saksassa kännykkä ei ollut niin olennainen osa arkea kuin se on Suomessa. Sitä tuli käytettyä vähemmän kuin Suomessa”, My sanoo.

vaihto-oppilas elisa whatsappEnsikosketus vaihtariperheeseen luotiin Skypessä

Ennen kuin My lähti Saksaan, kummatkin perheet tutustuivat toisiinsa Skypen välityksellä. Se rakensi luottamusta. Vuosikymmeniä sitten ensikohtaaminen vaihtariperheen kanssa tapahtui melko kylmiltään, muutaman kirjeen jälkeen. Joskus ei ollut sitäkään.

Perheessä on Myn ikäinen tytär ja kaksi muuta lasta. He ovat sittemmin vierailleet Suomessa ja Myn perhe Saksassa. Vuosi vakiinnutti perheiden ystävyyden, jota hoidetaan sähköposti- ja Skype-yhteyksillä.

My sai myös paljon ystäviä koulukavereista Saksassa. Hänellä oli hyvä saksan ymmärrys, mutta kesti puoli vuotta, että hän pystyi olemaan oma itsensä saksan kielellä.

“En osannut aluksi puhua kovin syvällisiä saksaksi, tai heittää läppää. Ystävyys syveni vasta loppuvaiheessa kielitaidon sujuvoiduttua. On tärkeää, että on helppoja tapoja olla yhteydessä vaihto-oppilasvuoden ystäviin myös myöhemmin. Näin ystävyys säilyy hyvin ja kehittyy myöhemminkin”, My analysoi.

Moni Myn tuttu on pitänyt blogia tai Instagram-tiliä vaihto-oppilasvuodestaan, mutta My ei satunnaisia Insta-kuvia lukuunottamatta dokumentoinut vuottaan sen tarkemmin.

“Jotain Insta-kuvia laitoin ja kirjoitin päiväkirjaa. Muutoin oli tärkeää elää hetkessä,”

Yhteys Suomen ystäviin syveni viestitellessä

My on aina ollut läheinen pikkuveljensä kanssa. He ovat tottuneet juttelemaan päivittäin. Vaihtarivuonna ero veljestä tuntuikin melkein isommalta kuin ero vanhemmista. Loppujen lopuksi sisarusten oli helpompi olla vähemmän kuin enemmän yhteydessä, ettei tulisi liian ikävä toisen äänen kuulemisesta.

“Isän äitiin eli Omiin pidin yhteyttä perinteisemmin keinoin soittamalla ja tekstiviesteillä sekä postikortteja lähettämällä.”

Sen sijaan runsas viestiminen Suomen ystävien kanssa oli tärkeää.

“Ystävien kanssa skypetin paljon. Joidenkin kanssa yhteys katkesi vuodeksi, mutta osan kanssa oli paljon arkista höpötystä. Oli tärkeää pystyä ilmaisemaan tunteitaan ja jakaa kokemuksia omalla äidinkielellä, tunteiden kielellä. Riitti että pääsi puhumaan vaikka jostain sarjasta, jota oli katsonut. Vieraalla kielellä tuntee itsensä aluksi tyhmemmäksi kuin on, koska ei pysty puhumaan syvällisesti tärkeistä asioista. Sitä joutuu luomaan itsensä uudestaan kaikille uusille ihmisille. Ei ole samalla tavalla itsensä kuin äidinkielellä. Mahdollisuus chatata ja skypettää äidinkielellä on tärkeä.”

Myn yllätti se, että etäisyys ja vuosi muualla jopa syvensi ystävyyssuhteita, kun yhteys oli eri viestimillä ylläpidettynä aika intensiivinen.

“Onneksi on mahdollista olla niin helposti yhteydessä kotimaahan. Vaikka sitä ei käyttäisi, mahdollisuus on tärkeä. Se voi jopa rohkaista lähtemään vaihtoon, kun on olemassa “turvaverkko”, mahdollisuus aina viestitellä kotiin”, My miettii.

Uudet viestintämallit periytyvät lapsilta vanhemmille

Ennen vanhemmat opettivat lapsia käyttämään kynää ja paperia. Nyt viestintätavat periytyvät lapsilta vanhemmille. Elisan teettämän Näin Suomi kommunikoi -tutkimuksen mukaan 30‒45-vuotiaat äidit ovat muita aikuisia useammin WhatsAppin ja Snapchatin käyttäjiä.

Alle 18-vuotiaiden lasten 30‒45-vuotiaista äideistä jopa 88 prosenttia käyttää päivittäin WhatsApp-pikaviestisovellusta ja 45‒55-vuotiaista äideistä 82 prosenttia. Saman ikäisillä naisilla, joilla ei ole lapsia, vastaavat luvut ovat 60 ja 53 prosenttia.

Nuoret ikäryhmät omaksuvat ensimmäisinä uusia tapoja käyttää älylaitteita ja johtavat käyttötapojen muutosta. He esimerkiksi soittavat selvästi vähemmän puheluita kuin vanhemmat ikäryhmät.

Lue miten iisalamelainen mummi on rakentanut suhdetta Ruotsissa asuviin lapsenlapsiinsa videopuheluilla ja WhatsAppissa.