“Kaunokirjallisuus on lempeä tapa vaikuttaa maailmaan”

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon Margarita-romaanillaan voittanut Anni Kytömäki on lapsesta asti työstänyt suhdettaan maailmaan kirjoittamalla. Vasta romaanien kirjoittaminen vapautti hänet siihen liittyvästä perfektionismista. Kytömäki kertoo, miten hänen kirjansa syntyvät.

Teksti: Hanna Kangasniemi Kuvat: Liisa Valonen/Gummerus

Anni Kytömäki
Anni Kytömäki on hämeenkyröläinen kirjailija, joka viihtyy sekä ihmisten ilmoilla että metsissä. Hän harrastaa pianonsoittoa ja historian hämmästelyä. Kytömäki palkittiin kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnolla kirjastaan Margarita.

 

Ennen kuin Anni Kytömäki aloitti Margaritan kirjoittamisen, hän istuutui pianonsa ääreen ja antoi musiikin tulkita mielessä siintävää tarinaa.

“Sanat töksähtelevät ja kolisevat aluksi, ennen kuin ne asettuvat paikoilleen kirjoittaessa. Musiikin avulla saan suuria linjoja tarinaan, ennen kuin ryhdyn kirjoittamaan. Vähitellen tarina alkaa kuitenkin virrata myös sanoina”, Kytömäki kuvailee.

Kirjailijan uran alussa tarinavirrassa oli vielä patoja. Anni Kytömäen esikoisteos Kultarinta oli pitkään pelkkä parikymmensivuinen käsikirjoitus. Tarina oli mielessä, mutta oma perfektionismi hidasti kirjoittamista.

“Kultarintaa kirjoittaessani yritin aluksi tuottaa täysin valmiita lauseita. Se oli todella työlästä. Täydellisiä lauseita ei oikeasti pulppua jostain lähteestä. Kirjoittaminen käynnistyi vasta kun annoin itselleni luvan kirjoittaa ensin pelkän raakaversion”, Anni Kytömäki kertoo.

Kultarintaa hän kirjoittikin kahdeksan vuotta. Tuloksena oli huikea monisatasivuinen Suomen sisällissodan vuosista vuosikymmenten yli ulottuva teos ihmisistä valintojen edessä. Finlandia-ehdokkaaksi yltänyt Kultarinta on myös harvinaisen upea ja eläytyvä kuvaus suomalaisesta metsästä ja luonnosta.

Kolmas romaani Margarita vaati sekin kahdeksan version kirjoittamisen. Vasta viidennen jälkeen se pääsi kustannustoimittajalle asti.

“Margaritan kirjoitin kolmessa vuodessa. Siihen minulla oli jo aihio ja hyväksi työstetty kirjoittamisen prosessi”, Kytömäki kuvailee.

Kytömäkeä kirjailijuuden myötä tulleet selkeät aikataulut helpottavat. On työtä kirittävä julkaisuaikataulu ja -sopimus. Sellaista esikoistaan kirjoittavalla harvoin on.

Kirja kasvaa tarinan ja sanoman ympärille

Kytömäki tietää tarinansa suuren kaaren jo ennen kuin sanaakaan on kirjoitettu.

“Minulle kirjoittamiseen liittyy myös sanomisen tarve ja halu vaikuttaa maailman kulkuun. Taiteella ja kirjallisuudella on aina ollut valtava merkitys ihmisten ajatteluun. En kirjoita siis vain kirjoittaakseni. Yleensä tarinan langat sidotaan lopussa ja tärkein sanoma kurotaan siellä yhteen. Siksi tiedän jo alussa sen, miten kirja päättyy”, Kytömäki kertoo.

“Kultarinnassa kuljetin teemaa siitä, mitä metsät ja luonto merkitsevät ihmisille ja miten ollemme itsekin osa luontoa. Margaritassa taas pasifismi ja luonnonsuojelu nähdään pidempiaikaisina ilmiöinä, ei hetken mustavalkoisena asetteluna. 50-luvulla osin samat metsänhoitajat, jotka vastasivat avohakkuista, suunnittelivat myös uusia kansallispuistoja. Romaanini henkilöhahmo Mikko puolestaan on kasvatettu rauhanaatteeseen eikä unohda taustaansa, vaikka lähteekin sotaan.”

Luonnonsuojelun ja pasifismin lisäksi Margaritassa nousee esiin maan hiljaisten oikeuksien puolustaminen, lupa pitää kiinni suojaavasta kuorestaan, päättää itse elämästään.

Taustatyö on tärkeä osa kirjoittamista

Taustatyö on tärkeä osa kirjoittamista ja sitä Kytömäki tekee pitkin matkaa. Osa taustiedosta on vuosien varrella kertynyttä osaamista. Välillä pitää hankkia myös uutta tietoa.

“Sijoitan kirjojani ympäristöön ja aikaan, josta minulla on hyvää tietoa. Siksi esimerkiksi Suomen sota-ajat toistuvat kirjoissani. Sota toimii myös hyvänä kaikupohjana pasifismille. Opiskelin aikoinaan metsäopistossa luontokartoittajaksi, joten tunnen hyvin myös luontoa ja sen lajistoja. Kiinnostus ihmisen anatomiaan taas sai opiskelemaan hierojaksi, joten oli luontevaa antaa Margaritan päähenkilö Sennille hierojan ammatti, jota pystyn kuvaamaan uskottavasti. Pystyin samastumaan siihen, millaista on kohdata ihmisiä monella tapaa paljaina ja voittaa sen tuoma mahdollinen hämmennys ja epämukavuus ammattiroolin kautta”, Kytömäki kertoo.

Kun kirjoitustyö vaatii taustaselvitystä, Kytömäki tekee itselleen toimeksiannon. Esimerkiksi Margaritassa hänen piti tutkia sellainenkin asia, kuinka lasten piirustuksia kiinnitettiin seinään 50-luvulla, kun sinitarraa ei ollut keksitty. Kyse on uskottavuudesta. Joskus sattumalta eteen tullut tutkimuskin voi myös poikia kirjaan vaikkapa miljöön. Sellainen oli Liisa Suvikummun historiikki Suomalaiset kylpylät, joka auttoi Kytömäkeä luomaan Kankariston kuvitteellisen kylpylän Margaritaan.

Yksioikoiset henkilöt eivät ole kiinnostavia

Anni Kytömäen kirjoissa henkilöt on rakennettu huolella kerros kerrokselta persoonaa kasvattaen.

“Kerään henkilöhahmoihin tunnistamiani piirteitä ja eleitä sieltä täältä, myös itsestäni. Kukaan ei ole vain yhdenlainen tai reagoi kaikkeen samalla tavalla. Tilanteet ja taustat muuttavat toimintaa ja toimimme aina suhteessa johonkin. Esimerkiksi Kultarinnassa Erikin isä on rahakeskeinen metsäteollisuusmies, joka on reipas ja innokas opportunisti. Voin hyvin tunnistaa itsekin sellaisen tunteen”, Kytömäki kuvailee henkilöhahmojen rakentamista.

Hän sanoo olevansa hyvin ymmärtäväinen ihmisiä kohtaan. Ei ole olemassa yksioikoisen hyviä tai pahoja ihmisiä.

Kytömäki haluaa antaa äänen myös niille, joita ei yleensä kuulla. Kultarinnassa kuultiin karhun ajatuksia, Kivitaskussa lobotomian läpikäyneen ajatuksia ja Margaritassa jokihelmisimpukan pohdintoja.

Kirjojen kehuttu, asioita käsinkosketeltavasti visualisoiva ja äänimaailmaa hahmottava kieli rakentuu kirjoihin kuten henkilöt, kirjoituskerta kirjoituskerralta syvyyttä ja kolmiulotteisuutta kasvattaen.

“Ensin on arkinen ja kuvaileva raakavedos. Jokainen uusi kirjoituskierros kehii kieltä rikkaammaksi. Kerronnan virtaavuus ja visuaalisuus syntyvät juuri kieltä rikastamalla.”

Palkitsevinta kirjoittamisessa on yhteys ihmisiin

Kytömäki kuvaa itseään hiljaiseksi tarkkailijaksi, joka viihtyy mieluummin metsässä kuin ihmisten ilmoilla. Silti juuri ihmiset ja yhteys ihmisiin kiinnostavat häntä.

“Kommunikoin kirjoittamalla. Palkitsevinta on, kun olen tavoittanut lukijoiden tajuntoja. Fiktion kautta voin kommunikoida jopa täysin vieraiden ihmisten kanssa. On hienoa, kun voi kuulla jonkun löytäneen samastumisen kohteen tai lohtua jostain kirjassani olleesta.”

“Näen kirjallisuuden lempeäksi tavaksi keskustella ihmisten kanssa ja vaikuttaa ajatteluun ja asioihin. Kirjat eivät ole vain viihdettä vaan niiden avulla voi vahvistaa empatiaa. liikuttaa ihmistä ja ihmiskuntaa uudenlaisiin, parempiin suuntiin”, Kytömäki sanoo.

Kirjoittaminen on ollut Kytömäelle myös hyvä koulu elämään. Täydellisyyttä on turha tavoitella. Voi tehdä ensin sinne päin ja parantaa myöhemmin. Se sopii kaikkeen ja elämästä tulee armollisempaa.

Anni Kytömäen kirjavinkit

Emily Brontë: Humiseva harju. Romaani Britannian tuulisilta nummilta, joilla ihmiset kulkevat, rakastavat ja kummittelevat. Luin romaanin ensimmäisen kerran 20-vuotiaana. Rakkaustarina, jossa kuolema ei ole este vaan pelkkä hidaste, piirtyi sisimpääni ja on vaikuttanut omiinkin romaaneihini. e-kirja

Antti Rönkä: Jalat ilmassa. Koulukiusatun tarina, joka ei kerro vain koulukiusatusta. Romaani sopii vertaistueksi ja toivonherättäjäksi kaikille, jotka ovat joskus olleet masentuneita tai kärsineet huonosta itsetunnosta – ja ymmärryksen kartuttajaksi niille, jotka eivät ole. e-kirja, äänikirja

Marjatta Kurenniemi: Seitsemän meren tuolla puolen. Tämä satukirja on kulkenut rinnallani koko elämäni ja vaikuttanut siihen, millainen olen. Kurenniemen tarinoissa tyttö voi pelastaa pojan, kivillä on oma tahto ja elämän onni löytyy yllättävällä tavalla.

Petri Keto-Tokoi ja Timo Kuuluvainen: Suomalainen aarniometsä (Maahenki 2011). Monipuolisessa teoksessa kerrotaan metsän eliöistä, metsien käytön historiasta ja ihmisestä metsässä. Tekstissä yhdistyvät hienosti syvä luonnonymmärrys, jykevät faktat ja metsän tunnelma. Teos oli tärkeä tietolähde, kun kirjoitin Finlandia-voittaja Margaritaa.

Lue myös:

Lahjaksi lukemista ajatuksella

Lue, miten Max Seeck kirjoittaa dekkarinsa.

Lukemista lomapäiviin – kirjavinkit joululomalle