“Kirjat ovat mahdollisuus nähdä maailmaa eri näkökulmista”

Kirjallisuus on tarjonnut Tommi Kinnuselle lapsesta asti näkökulmia maailmaan ja erilaisten ihmisten elämään. Vaihtoehtoisten näkökulmien esiintuominen on ollut Kinnuselle tärkeää myös kirjailijana.

Teksti: Hanna Kangasniemi Kuva: WSOY/Suvi-Tuuli Kankaanpää

Tommi Kinnunen, 47, äidinkielen opettaja ja kirjailija, joka on julkaissut neljä romaania. Uusin niistä on Ei kertonut katuvansa. Kinnunen sai lokakuussa 2020 Minna Canth -palkinnon ja Elisa Kirjan Vuoden kotimainen kaunokirja -palkinnon.

 

“Kirjat ovat olleet minulle aina tärkeä tapa tutustua maailmaan. Kuusamossa kasvaneena pääsin lapsuudessani lukemisen avulla kotikonnuilta maailmalle. Vanhempana kirjat taas auttoivat katsomaan uudella tavalla lähelle, tarkastelemaan omaa synnyinseutua ja sen mielenmaisemaa uudesta kulmasta.

Rakkauden lukemiseen olen saanut lapsuuden perheeltäni. Meitä asui samassa taloudessa äiti, isä, mummo ja neljä lasta. Kaikki lukivat, ja paljon. Ajalta on paljon lukemiseen liittyviä hyviä muistoja: Olin kakaroista nuorin ja kerran äiti luki minulle ääneen Nalle Puhia. Hetken päästä kuuntelijaksi liittyi kuusi vuotta vanhempi isoveljeni, sitten seuraava siskoistani ja jopa teini-ikäinen siskoni. Lopulta myös vanhinta siskoa hakemaan tulleet kaverit jäivät kuuntelemaan. Tarinoiden voima oli vangitseva.

Lukemaan oppiminen sai himoitsemaan aina vain uutta luettavaa ja kirjojen tarjoamaa mahdollisuutta tutustua maailmaan kodin ulkopuolella. Meillä oli kotona mummon nahkakantiset Shakespearen kootut Paavo Cajanderin käännöksinä. Niihin ei olisi saanut koskea, mutta ehkä juuri siksi pihistelin niitä salaa luettavakseni ja tulin lukeneeksi koko sarjan.

Kuusamolaisesta lähikirjastosta lainasin kaikkea tietokirjoista kaunokirjallisuuteen. Kahdeksanosainen Maailman rakennukset -kirjasarja oli suosikkini. Sen eri osat olivat minulla lainassa varmasti kolme vuotta yhtä menoa. Kirjasarjan avulla pääsin näkemään ihmeellisiä asioita, kuten Taj Mahalin ja Egyptin pyramidit. Taisin olla ahkera lainaaja, sillä sain kirjastosta 10-vuotiaana Vuoden lainaaja -palkinnon addresseineen.

Kirjat vapauttivat rajoista

Ensimmäisen kerran tajusin, että lapsikin voi pärjätä omillaan, kun sain noin 6-vuotiaana luettavakseni Raija Orasen Möttönen ja vehtaaja. Lapsuudessani monissa kirjoissa oli moraalisia opetuksia, mutta tämä oli absurdi, suorastaan anarkistinen kirja, jossa pieni poika muuttaa omaan taloon elävän kirjoituskoneen kanssa.

Kirjojen avulla pääsin myös seikkailemaan aikoihin ja paikkoihin, jonne muuten ei pääsisi. Vaikutuksen tekivät muun muassa Marion Zimmer Bradleyn muinaisten kelttien maailmaan sijoittuva Avalonin usvat ja Mika Waltarin historialliset seikkailut, kuten Turms, kuolematon.

Matkoista historiaan siirryin taas uusiin maailmoihin. Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan sai ymmärtämää kirjallisuuden lajien ja kerronnan moninaisuutta. Vaikka en varmasti kirjan kaikkea yhteiskunnallista kritiikkiä teininä ymmärtänyt, sen yliluonnolliset tasot ohjasivat minut fantasian pariin. Ahmin silloin muun muassa Taru sormusten herraa antaumuksella yö toisensa jälkeen, aina aamutunneille asti. Siitäkin huolimatta, että aamulla piti mennä kahdeksalta kesätöihin.

Uusia näkökulmia tuttuihin aiheisiin

Aikuisuuden kynnyksellä oli aika palata synnyinsijoille pohjoiseen kirjojen avulla.

Timo K. Mukka teki vaikutuksen muun muassa pohjoisen Suomen luontokuvauksillaan. Kun omaa kasvuinympäristöään tarkasteli uudesta näkökulmasta, alkoi sitä myös ymmärtää paremmin, ja näkemään sen myös kriittisesti. Esimerkiksi uskonnon vaikutusta katsoin uusin silmin Maa on syntinen laulu -kirjan luettuani.

Kirjat antoivat nuorelle minulle muutenkin uusia näkökulmia tuttuihin aiheisiin. Ymmärsin, miten näkökulma vaikuttaa tulkintaan maailmasta. Teininä luimme sisarusten kanssa muun muassa Daniel Keysin Kukkia Algernonille: Novellissa ääni on kehitysvammaisen miehen, joka saavuttaa lääkekokeilussa hetkellisesti huippuälykkään ihmisen tietoisuuden mutta joka tulee myös tietoiseksi, että hetken valaistumisen hinta on varhainen kuolema. Minulle tärkeä oivallus oli se, miten kehitysvammaisesta oli kirjassa tehty aktiivinen toimija. Myös Yksi lensi yli käenpesän -kirja havahdutti. Se sai yhä enemmän ajattelemaan sitä, kuka meille tarinoita kertoo, että sen ei pitäisi olla aina valkoinen, hyväosainen, länsimainen ihminen.

Naiskirjailijoiden näkemykset alkoivat kiinnostaa

Pääsin opiskelemaan Turun yliopistoon suomen kieltä ja kotimaista kirjallisuutta. Opintoihini kuului isoja kirjapaketteja. Yhtäkkiä tajusin, kuinka paljon olin lukenut miesten kirjoittamia teoksia ja kuinka vähän naisten. En ollut aiemmin edes miettinyt, miten iso aukko minulla oli kirjallisessa sivistyksessäni. Nyt sain sitä paikata.

Olin hyvin vaikuttunut naiskirjailijoiden kirjoista ja niiden tuomista uusista näkökulmista. Esimerkiksi Marja-Liisa Vartion Hänen olivat linnut näytti, miten kiinnostavasti hahmot voivat puhua aivan jostain muusta kuin mitä oikeasti tarkoittavat. Tai Minna Canth, jonka teokset, kuten Köyhää kansaa, avaavat sitä, miten naisen täytyy olla vahva silloinkin, kun toivo on jo mennyttä.

Kirjojen kautta maailmani on vähä vähältä laajentunut jatkuvasti. Jokainen kirja on myös vienyt kohti sitä, mitä itse kirjailijana kirjoitan. Minusta on kiinnostava löytää sellaisten ihmisten tarinoita, jotka tavallisesti on ohitettu yhdentekevinä tai tarpeettomina.”

Tommi Kinnusen kirjavinkit

Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet. Uskomattoman hieno kuvaus yhteiskuntamme historiaa naisten näkökulmasta. e-kirja, äänikirja

Leena Krohn: Tainaron. Kirjassa on vaikuttavaa muun muassa se, miten se onnistuu kuvaamaan ihmiskuntaa hyönteisten tarinoilla. e-kirja

Akseli Heikkilä: Veteen syntyneet. Lappiin sijoittuva hieno esikoisromaani. Siinä on luotu uskomaton mystinen, myyttinen maailma, jossa joki alkaa lähentyä jumaluutta. Harvinaisen omaääninen teos. e-kirja, äänikirja

Näin lukeminen on vaikuttanut minuun -juttusarja:

Ronja Salmi pohtii kirjallisuudesta saamiaan esikuvia

Perttu Pölönen kertoo, mitä lukeminen hänelle merkitsee

Terhi kokkonen ja miten kirjat vaikuttavat ajatteluuni