”Kirjallisuudesta löysin esikuvia”

Ronja Salmi kulki lapsena fiktiivisen kaimansa jalanjäljillä ja sai teininä pontta omalle uralleen Anna-Leena Härkösen esikoisromaanista. Näin kirjallisuus on viitoittanut hänen tietään.

Teksti: Laura Pörsti Kuva: emmi kähkönen
Ronja Salmi
Ronja Salmi on 27-vuotias toimitusjohtaja, kirjailija, tv-juontaja ja Helsingin Kirjamessujen ohjelmajohtaja.

 

Ensimmäinen koulupäivä oli elämäni onnellisimpia päiviä, koska tiesin, että koulussa oppisin lukemaan. Minulle oli luettu kotona paljon. Pikkuveljeni oppi taidon ennen minua, ja muistan, kuinka hänkin luki minulle. Kun sitten seitsemänvuotiaana opin itse lukemaan, en ole sen jälkeen lopettanut.

Pienenä Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintytär oli minulle tärkeä kirja, sillä nimeni takia samastuin sen päähenkilöön vahvasti. Ronja on auktoriteetteja uhmaava lapsi, joka kykenee vastustamaan jopa vanhempiaan. Hänellä on vahva oikeudentaju. Halusin olla samanlainen, ja ehkä olen ollutkin; ainakin auktoriteetteihin olen suhtautunut epäilevästi!

Olen jatkanut Ronjan jalanjäljillä, ja yrityksenikin nimi on Ryöväri. Se toimii media-alalla ja tekee vain feminististä sisältöä. Kirjan sijaan enemmän vaikutusta feministisyyteeni on kuitenkin varmaan ollut sillä, että perheeni ja sukuni on täynnä tunnustuksellisia feministejä.

Maailmassa onkin sellaisia kuin minä

Kun olin 12-vuotias, siirryin Tikkurilan kirjaston lastenosastolta yläkertaan aikuisten osastolle. Portaikon nouseminen oli käänteentekevää. Tajusin, että yläkerrassa on loputon määrä luettavaa ja että oma elämänpiirini on murto-osa siitä, mitä maailmalla on tarjota.

Äiti suositteli minulle noihin aikoihin J. D. Salingerin Siepparia ruispellossa. Se kuvaa taitavasti ulkopuolisuuden kokemusta ja puhutteli valtavasti. Lukukokemus poikkesi tyyliltään kaikesta, mitä olin aikaisemmin lukenut, ja ajattelin, että maailmassa saattaakin olla minun kaltaisiani ihmisiä.

Vähän myöhemmin luin Anna-Leena Härkösen Häräntappoaseen, jossa sykähdytti ennen kaikkea se, että Härkönen oli kirjoittanut sen 17-vuotiaana. Tieto siitä, että joku on pystynyt kirjoittamaan sellaista lähellä omaa ikääni, oli voimaannuttava. Se teki kirjoittamisen ajatuksesta mahdollisen. Ymmärsin, että kirjoittajalla ei tarvitse olla 50 vuoden elämänkokemusta, vaan ihminen voi kirjoittaa siinä iässä kuin tahtoo.

Toimijuus vahvistui kirjoja lukemalla

Vaikka luen nykyäänkin paljon, käänteentekevimmät kirjat sijoittuvat lapsuuteen ja nuoruuteen. Ne ovat vahvistaneet toimijuuden kokemustani ja lisänneet uskallusta lähteä moniin asioihin mukaan nuorena. Perustin oman yrityksen lukion jälkeen, ja ensimmäinen kirjani julkaistiin, kun olin parikymppinen.

Toimijuus on vaatinut esikuvia. Jokainen kaipaa ympärilleen ihmisiä, joihin on helppo samastua sukupuolen, ihonvärin tai iän perusteella. Minulle esimerkiksi Anna-Leena Härkönen oli tärkeä. Uskon, että tässä ajassa Koko Hubaran Ruskeat tytöt on sellainen teos, jonka vaikutus monen ihmisen kirjoittamiseen näkyy tulevaisuudessa. On aika ennen sitä ja sen jälkeen.

Lukeminen on se lanka, jolla minut on kudottu. Se on aina ollut niin tärkeä osa minuuttani, etten voi kuvitella, millainen olisin, jos en olisi lukenut. Niinpä kirjat ovat varmasti vaikuttaneet paljon myös uraani. Me ajattelemme kielellä, ja kirjallisuuden kautta olen altistunut kielelle ja sanoille, siis ajattelulle. Sitä ei voi väheksyä. Minulla on lukemisen ansiosta laaja sanavarasto, hyvä ymmärrys sävylle kirjoitetussa tekstissä ja kyky ymmärtää laajoja kokonaisuuksia. Olen tottunut keskittymään.

Kirjallisuus venyttää minuuden rajoja

Lukeminen on minulle itsekästä toimintaa, puhdasta nautintoa. Luen ennen kaikkea toiseuden kokemuksen tähden. Minusta on pelottavaakin, kuinka kahlittuja olemme omaan ajatteluumme ja omaan ruumiiseemme. Kirjallisuus voi parhaimmillaan tarjota ruumiista irtautumisen ja minuuden haihtumisen kokemuksen. Saan olla vähän aikaa joku toinen edes huomaamatta siirtymää. En ole toistaiseksi kokenut, että mikään muu taidemuoto voisi samalla tavalla venyttää minuuden rajoja.

Luen usein aamupalapöydässä ja pestessäni hampaita. Olen tehnyt niin pienestä pitäen. Kaunokirjan lukeminen antaa ihan erilaisen alun päivälle kuin somen tai uutisten selaaminen. Jos selaan ensimmäisenä somea, siitä jää halju olo koko päivään: en ole saanut omia ajatuksiani järjestykseen ennen kuin olen nähnyt 150 Instagram-kuvaa. Se, millaisten sisältöjen kanssa vietän aikaa, vaikuttaa omaan ajatteluuni, rauhaani ja keskittymiskykyyni.

Nykyään lukeminen on minulle myös sosiaalista toimintaa. Jaan Instagramissa kaikki lukemani ja kuuntelemani kirjat lyhyen, subjektiivisen kommentin kera, ja kirjoista käydään tililläni keskustelua. Saan joka viikko joltain kiitoksen siitä, että jaan kirjajuttuja. Moni on löytänyt sitä kautta uutta luettavaa.”

Ronja Salmen kirjavinkit

Pajtim Statovic: Bolla. ”Pelottava, ahdistava, kaunis, lumoava, älykäs ja taidokas teos.” e-kirja, äänikirja

Silvia Hosseini: Pölyn ylistys. ”Niin hyviä esseitä, että kiinnostukseni esseemuotoon heräsi uudelleen. Kuuntelin tämän Hosseinin itsensä lukemana.” e-kirja, äänikirja

Colson Whitehead: Nickelin pojat (suom. Markku Päkkilä). ”Jos olet äimänä siitä, mistä Black Lives Matter -liike kumpuaa, tämä kirja taustoittaa asiaa. Mukana on myös käänne, jonka vain kirjallisuudessa voi tehdä.” e-kirja, äänikirja

Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista (suom. Kristiina Rikman). ”Stroutin surulliset hetket ovat kauniita ja kauniit surullisia. Hän on haikeuden mestari.” e-kirja, äänikirja

Lue lisää

Perttu Pölönen kertoo, mitä lukeminen hänelle merkitsee

Terhi kokkonen ja miten kirjat vaikuttavat ajatteluun