Ville Tiihonen jättää tulkinnan äänikirjan kuuntelijalle

Ville Tiihonen osaa lukea kirjoja äänikirjoiksi niin, että teksti elää kuunneltuna mutta kuuntelijan mielikuville jää tilaa. Hänet äänestettiin vuoden äänikirjalukijaksi.

Teksti: Hanna Kangasniemi

Suomalaiset äänikirjan kuuntelijat pitävät kirkasäänisistä naislukijoista ja matalista, basson ja baritonin välimaille asettuvista miesäänistä, sellaisista kuin näyttelijä Ville Tiihosella on. Hän on lukenut äänikirjoiksi melkein sata kirjaa kolmentoista vuoden aikana. Yhden keskimittaisen kirjan, noin 350 sivua, äänikirjaksi lukemiseen kuluu parikymmentä tuntia. Siinä tarvitaan kestävää ääntä ja takapuolta sekä keskittymiskykyä. Niitä Tiihosella on, vaikka hän sanookin, että neljän tunnin lukemisen jälkeen on pakko päästä happihyppelylle tai kirjaimet alkavat hyppiä silmissä.

Tiihonen istuu haastateltavana kotonaan. Selän takana on seinän täysi kirjoja.

“Olen lukenut aina paljon, lapsesta asti. Nykyään luen äänen paitsi työkseni, myös nelivuotiaalle lapselleni. Olemme päässeet hänen kanssaan vaiheeseen, jossa häntä kiehtovat jo tarinat, eikä kuvia tarvitse enää katsella”, Tiihonen kertoo.

Äänikirjojen lukijaksi Tiihonen päätyi sattumalta vuonna 2007. Silloin äänikirjoja luettiin vielä CD-levyille. Äänikirjoja tehtiin niihin aikoihin Suomessa ehkä 100 kappaletta vuodessa. Sittemmin määrä on moninkertaistunut.

Äänikirjan tekeminen on yksinäistä työtä

Äänikirjan lukeminen on yksinäistä hommaa. Kun lukija on saanut ohjeet, joissa kerrotaan kirjan päähenkilöt ja juoni, hän sulkeutuu äänityskoppiin mikrofonin taakse lukemaan kirjaa tabletilta.

“Alkuaikoina luettiin liuskoilta ja oli todella vaikea kääntää sivua niin, ettei kahina kuulunut”, Ville Tiihonen muistelee,

Aiemmin apuna oli myös äänittäjä, mutta nykyään kopeissa on kaikki niin hyvin säädetty, että lukija pärjää yksikseen.

“Jos tulee virheitä, ne korjataan äänittämällä kohta uusiksi. Lopuksi korjauskuuntelija tarkistaa vielä kokonaisuuden. Kerran luin espanjalaisen nimen 260 kertaa hiukan väärin, mutta sain synninpäästön”, Tiihonen sanoo.

Jos kirjassa on paljon vieraskielisiä sanoja tai nimiä, niihin saa yleensä lukuohjeen ja asian voi tarkistaa ääntämisohjeita antavalta sivustolta,

“Yksi hankalimpia luettavia oli baskinkielisiä nimiä sisältävä 700-sivuinen Fernando Aramburun Äidinmaa. Erilaisten suhuäänteiden ja äksien kanssa oli tekemistä, mutta lopulta korjattavat sanat olivat ihan tavallisia kuten joku ikkuna. Kirjassa hankalaa oli myös se, että näkökulma saattoi muuttua kesken virkkeen, ja virke saattoi olla koko kappaleen mittainen. Kirja oli kyllä upea”, Tiihonen muistelee.

Äänikirjat luetaan Suomessa ilman tulkintaa

Suomessa äänikirjat luetaan hyvin neutraalisti, käytännössä ilman tulkintaa. Tämä poikkeaa esimerkiksi Yhdysvalloista, jossa äänikirjoja luetaan usein näytellen.

Ville Tiihonen kertoo haluavansa jättää tulkinnan lukijalle. Kun kirjassa on dialogia ja paljon henkilöitä, eroja pitää kuitenkin tehdä.

“Pidän oman tulkinnan minimissä menemättä puisevaksi. Henkilöhahmoja erottelen esimerkiksi äänensävyillä tai painotuksella, lukemalla ikään kuin lähempää tai kauempaa, kirkkaammin tai matalammin. Päätökset pitää tehdä nopeasti ja intuitiolla lukiessa”, hän sanoo.

Kun Tiihonen lukee suurimman osan kirjoista prima vista eli suoraan, aiemmin tekstiä näkemättä, joskus voi tulla pieniä haasteita kokemuksesta huolimatta.

“Tein kerran itselleni miinan lukiessani ensimmäistä osaa Vanki Jussi Adler-Olsenin Osasto Q -sarjasta. Valitsin Carl Mørckille möreän ja hitaan puhetavan ja sitten hän osoittautuikin päähenkilöksi. Tämä on sitten ollut taakkanani, koska tyyli on pitänyt säilyttää joka kirjassa ja mies on niissä eniten äänessä”, Tiihonen kertoo ja nauraa päälle.

Tiihoselle tarjotaan eniten luettavaksi dekkareita. Hän arvelee syyksi äänensä “tumman saundin”. Myös elämäkerrat ja tietokirjat tulevat usein hänelle tehtäviksi.

“On mukava lukea välillä myös jotain ihan muuta. Vaikka runoja tai kaunokirjallista proosaa. Vaihtelu pitää virkeänä”, Tiihonen sanoo.

Äänikirjoja Tiihoselle riittää luettavaksi jatkossakin. Hän kuuluu suosituimpiin äänikirjojen lukijoihin. Kuuntelijoitaan Tiihonen harvemmin kohtaa, mutta parhaassa hänen saamassaan lukijapalautteessa sanottiin: “Kiitos, että luet meille”. Se ilahduttaa ja liikuttaa Tiihosta yhä.

Ville Tiihonen valittiin Elisa Kirja gaalan yleisöäänestyksessä vuoden 2020 äänikirjalukijaksi. Yleisö kiitteli, että ””Villeä kuunnellessa kaikki muu unohtuu ja tarina vie mennessään” ja että hän on ”lukijoiden kiistatonta kärkeä”.

Ville Tiihosen äänikirjavinkit

Juha Hurme: Suomi. Lukija: Paavo Kerosuo äänikirja

Tätä voi kuunnella mistä kohtaa hyvänsä, missä järjestyksessä hyvänsä. Aina jää jotain mahtavaa handuun.

Antti Holma: Kaikki elämästä(ni). Lukija: Antti Holma äänikirja

Antilla on hassut ja kamalat sanat hallussa, ja ne kuulostaa vielä paremmalta kun hän lausahtaa ne itse.

Fernando Aramburu: Äidinmaa. Lukija: Ville Tiihonen äänikirja

Tämä on niin monipolvinen ja -ääninen teos, että oikein pakahduttaa.

äänikirjan suosio kasvaa

Äänikirjat saavat uusia muotoja

Äänikirjojen suosio kasvaa vauhdilla, niissä tehdään kokeiluja ja kirjallisuuden rajat liudentuvat.

Äänikirjojen suosio on valtavassa kasvussa. Esimerkiksi Suomen suurimman kustantajan, Otavan teettämien äänikirjojen määrä on kaksinkertaistunut vuodessa. Samalla äänikirjat ovat alkaneet kehittyä ja saada uusia vivahteita.

“Käytännössä kaikista äänikirjoiksi sopivista uutuuksista tehdään ääniversiot. Lisäksi myös vanhoista, aiemmin printtinä julkaistuista, kirjoista tehdään äänikirjaversioita. Seuraava askel on, että aletaan tuottaa myös kirjoja, jotka on kirjoitettu ensisijaisesti äänikirjoiksi”, Otavan äänikirjojen tuottaja Mitja Nylund kertoo.

Suomessa toimii jo useita äänikirjojen tekemiseen keskittyneitä yrityksiä. Voimakkaasti kasvava ala tulee myös kehittämään äänikirjoja ja niiden muotoja. Nylundin mukaan äänikirja on jo löytänyt paikkansa podcastien, radioteatterin ja kuunnelmien välimuodoista. Perinteiset kirjallisuuden jaot liudentuvat koko ajan.

“Äänikirjoista onkin jo tehty monenlaisia kokeiluja: Yhdysvalloissa käytetään esimerkiksi äänitehosteita, kirjoissa voi olla myös useampia lukija ja näytelmällisyyttä. Tänä syksynä Suomessakin ilmestyy äänikirjana Pasi Pekkolan Lohikäärmeen värit, jossa on kaksi lukijaa ja 20.10. ilmestyvässä Johannes Ekholmin Planet Fun Fun -äänikirjassa jopa neljä lukijaa ja lisäksi äänitehosteita..”

Mitja Nylundin äänikirjavinkit

Janne Saarakkala: Sen pituinen se. Lukija: Karlo Haapiainen. äänikirja

Upeaa hahmojen kehityksen sisään leivottua politiikkaa. Hienosti kirjoitettu.

Ben Macintyre Vakooja ja petturi. Lukija: Jukka Pitkänen äänikirja

Kutkuttavan jännittävä kirja vie hyvin sisälle vakoojamaailmaan.

Yaa Gyasi: Maa ja taivas  Lukija: Elina Keinonen äänikirja

Maahanmuuttajanaisen tarina kiehtoo moniulotteisella käsittelytavallaan kertoessaan elämästä ammatin ja identiteetin ristipaineissa.

Lue lisää

Näin äänkirjasovellukset tulivat Suomeen

Äänikirjojen ja kuulokkeiden täydellinen liitto

Apua uniongelmiin äänikirjoista