Excel kirittää dekkarikirjailija Max Seeckiä

Max Seeckin huippusuositut dekkarit syntyvät toimistotyönä ja tavoitteellisesti aikataulutettuina. Juonta hän ei silti suunnittele koskaan etukäteen. Lue, miten hänen dekkarinsa syntyvät.

Teksti: Laura Pörsti Kuva: Marek Sabogal/Tammi

Dekkaristi Max Seeck, 35, ei vastaa ihan perinteistä kuvaa kirjailijasta. Hän on kaupallisen koulutuksen saanut, pankissa ja markkinointialalla työskennellyt yrittäjä, joka on somessa aktiivinen eikä peittele kovia tavoitteitaan: hänen suurin unelmansa on Oscar-palkinto.

”Kirjailijuus ei ollut varsinaisesti unelmani. Olen aina tykännyt paljon leffoista ja niiden tekemisestä. Ajattelen kirjojani siltana elokuvamaailmaan ja olen kirjoittanut ne tietoisen visuaalisiksi”, Seeck paljastaa.

Hän julkaisi ensimmäisen dekkarinsa kolmekymppisenä, ja sen jälkeen niitä on tullut vuosittain. Neljännen, Uskollisen lukijan, on hollywoodilainen tuotantoyhtiö optioinut. Se haluaa tehdä suomalaismiehen tarinasta tv-sarjan suoratoistopalveluun, ja projekti on hyvässä vauhdissa.

”Myös itselläni on parhaillaan tekeillä kirjan lisäksi elokuva- ja tv-käsikirjoitukset”, Seeck kertoo.

Tie näyttää vievän oikeaan suuntaan.

Merkkitavoite pitää vauhdissa

Ensimmäistä kirjaansa Hammurabin enkeleitä Max Seeck kirjoitti kaksi ja puoli vuotta konsulttiyrittäjän töiden ohella. Dekkari valikoitui kirjoittamisen lajiksi, koska esikoistaan aloittaessaan Seeck luki paljon juuri tätä genreä. Hän halusi itsekin kirjoittaa jotakin, mikä kiinnostaisi laajalti, olisi kaupallista ja purisi myös ulkomailla.

”En halunnut tehdä mitään mies ja hylje majakassa -kirjaa, koska vaikka se voisi olla hyvä, en näe, että se kiinnostaisi laajalti”, Seeck toteaa.

Nyt, täysipäiväisenä kirjailijana, hän jakaa työvuotensa kahtia. Noin puolet siitä hän kirjoittaa uutta kirjaansa, puolet markkinoi sitä ja kiertää maailmaa. Vuodenkierto on siinä kohtaa, että hän on juuri aloittanut uuden dekkarin kirjoittamisen. Siinä seikkailee jälleen ylikomisario Jessica Niemi, kahdesta edellisestä teoksesta tuttu.

Työ on Seeckin mielestä tavallista toimistotyötä. Hän tulee Helsingin keskustassa Rikhardinkadulla sijaitsevaan toimistoonsa aamulla aikaisin ja avaa Excelin. Hänen sinne kirjattu tavoitteensa on kirjoittaa joka päivä 3000–4000 merkkiä.

”Näin minulla on ensi toukokuun puolessa välissä kasassa kirjan verran, 550 000 merkkiä.”

Kotiin voi lähteä, kun päivän työt on tehty.

Haastattelut takaavat autenttisen maailman

Yksityiskohtaisia dekkareita kirjoittava tarvitsee paljon taustatietoa luomansa maailman tueksi. Max Seeck arvioi, että taustojen tutkimiseen menee noin puolet työajasta. Esimerkiksi Uskollista lukijaa tehdessään hän kahlasi läpi noitavainoista kertovaa kirjallisuutta.

”Mutta yllättävän paljon löytyy googlettamalla. En häpeä sitä, että netti on minulle tärkeä lähde”, Seeck sanoo.

Taustatöissä hän hyödyntää myös laajaa tuttavapiiriään. Aina löytyy joku tuttu tai tutun tuttu, joka osaa kertoa tarkasti vaikkapa Helsingin poliisin metodeista. Lääkäriltä Seeck on kysynyt esimerkiksi, miltä ampumahaava näyttää ja tuntuu.

”Haluan, että kirjojeni maailma on autenttinen ja poliisi toimii niin kuin se oikeastikin voisi toimia. Kaikkea en tarkista yhtä huolellisesti. Esimerkiksi Pasilan poliisitaloon olen tehnyt avokonttorin, vaikka en ole ikinä käynyt siellä. Lopulta tässä on kuitenkin kyse saduista”, Seeck sanoo.

Juoni syntyy kirjoittaessa

Kun Max Seeck näinä päivinä naputtaa uutta kirjaansa, hän ei vielä itsekään tiedä, mitä siinä tapahtuu. Hän ei laadi valmiita juonikaavioita tai suunnittele henkilöhahmojensa kehitystä etukäteen.

”Kirjoittaminen lähtee jostakin alkuideasta. Pahan verkossa se oli se, että kaksi somevaikuttajaa katoaa ja molempien someen ilmestyy kuva majakasta”, Seeck sanoo.

Ideoita hän merkitsee puhelimensa muistiin kaikkialta: tapaamisista, televisiosta, uutisista, joskus unistakin.

”Alkuideaan tulee kuitenkin aina niin paljon ympärille, että sen laatu ei lopulta määritä sitä, tuleeko kirjasta hyvä.”

Kirjoitusprosessissa tukena on kustannustoimittaja, joka Max Seeckillä on alusta asti ollut Tammen Petra Maisonen. Hän tekee tarkkoja huomioita esimerkiksi tekstin logiikasta ja huomauttaa, jos vaikkapa ilta vaihtuu yhtäkkiä päiväksi. Yhdeltä isoltakin kömmähdykseltä Maisonen on Seeckin pelastanut.

”Ensimmäisen kirjasarjani kohdalla meinasin laittaa päähenkilöpoliisit rakastumaan toisiinsa liian aikaisin. Petra sanoi, ettei kannata tehdä sitä vielä, ettei jännite katoa. Tajusin muuttaa suunnitelmaa”, Seeck kertoo.

Paine on hyväkin asia

Max Seeck kuulostaa siltä, että hän tekee työtään pieteetillä mutta ei stressaa turhia. Stressata voisi: Hänen kirjojensa käännösoikeuksia on myyty lähes 40 maahan, ja koko tätä haastattelua edeltäneen viikon illat Seeck on ollut kiinni amerikkalaisissa ja brittiläisissä podcasteissa, webinaareissa ja Skype-puheluissa. Markkinointi on yhtä kovaa työtä kuin kirjoittaminen, usein kovempaakin, mutta siitä Seeck ei tingi.

”Hyvin harva asia myy itse itsensä”, hän huomauttaa.

Pieni paine tuntuu hänestä jopa hyvältä.

”Minua motivoi se, että niin moni ihminen ympäri maailmaa odottaa kirjojani. Haluan ylittää itseni ja kirjoittaa aina vaan parempaa”, Seeck sanoo.

Toki hän ennakoi, että noin kuukausi ennen seuraavaa Exceliin merkittyä kalmanlinjaa, ensi toukokuun puoliväliä, iskee paniikki.

”Joka kerta siinä kohtaa kiroilen, että tästä kirjasta tulee ihan paska. Sellaista se on: vaikka tämä on ihan tavallista yrittäjätyötä, tuotteeni on taide, joten mukana on luomisen tuskaa. Lopulta kirja kuitenkin aina tulee”, Seeck tietää.

Viiden julkaistun kokemuksella siihen voi jo luottaa.

Tutustu Max Seeckin kirjoihin

Max Seeckin dekkarivinkit

Stephen King: Hohto (suom. Pentti Isomursu).
Ei perinteinen dekkari, mutta helmi. Leffaan verrattuna kirjassa mennään syvemmälle ja eri reittejä päähenkilön pään sisään. e-kirja

Delia Owens: Suon villi laulu (suom. Maria Lyytinen).
En ole varma, onko tämä dekkari, mutta sinne päin. Tässä on korkeakirjallinen fiilis. e-kirja, äänikirja

Lars Kepler: Peilimies (suom. Kari Koski ja Anu Heino).
Kepler kirjoittaa hyytävää jännitystä perusvarmasti. Tämä ei ole niin väkivaltainen kuin aikaisemmat Keplerit. e-kirja, äänikirja

Max Seeck ja dekkarien kirjoittaminen
Max Seeck kirjoittaa visuaalisia dekkareita. Kuva: Mikko Rasila/Tammi.

 

Lue myös:

“Kaunokirjallisuus on lempeä tapa vaikuttaa maailmaan”

”Kirjallisuudesta löysin esikuvia”

Lahjaksi lukemista ajatuksella