Nettikiusaaminen, pelaamisen määrä, sovellusten ikärajat, somekeskustelut… Kun lapsi on netissä, on monta asiaa, jotka mietityttävät vanhempia. Tässä 10 yleistä kysymystä ja vastaukset.
Teksti: Elina Jäntti
1. Mitä tehdä, jos lasta kiusataan netissä?
Jos lapsi kertoo nettikiusaamisesta, kuuntele häntä ja selvitä, missä kiusaaminen on tapahtunut. Yksittäisen suunsoiton kohdalla voi miettiä, onko se kiusaamista tai voiko asia mennä ohi, jos siihen ei puututa. Jos kiusaamista on tapahtunut pidempään ja sitä tekee koulutoveri, kannattaa olla yhteydessä kouluun. Lain mukaan kaikilla koululaisilla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön ja kouluilla on oltava suunnitelma kiusaamisen ehkäisemiseksi.
Koululla on siis velvollisuus puuttua oppilaiden väliseen nettikiusaamiseen.Yläkoulussa voi olla yhteydessä oppilashuollon edustajaan, kuten koulukuraattoriin. Alakoulussa vastuuhenkilö on luokanopettaja. Tutun kiusaajan kohdalla voi koettaa olla asiallisesti yhteydessä myös kiusaajan vanhempiin. Tarvittaessa apua saa nettipoliisilta tai sosiaaliviranomaisilta.
2. Mistä tiedän, pelaako lapseni liikaa?
Merkkejä ongelmallisesta liikapelaamisesta voivat olla elämänhallinnan kärsiminen ja konfliktit ihmissuhteissa. Vanhemman kannattaa tarkkailla, mitä lapsen elämässä on pelaamisen ohella: tuleeko omalle ikäkehitykselle tärkeät asiat hoidettua, esimerkiksi tehtyä läksyt, oltua ystävien kanssa, harrastettua liikuntaa ja oltua ulkona. Jos vanhempi huomaa, että kaikki muu jää kakkoseksi pelien tai somen vuoksi, olisi hyvä pohtia yhdessä, tuovatko pelit sisältöä elämään – vai vievätkö ne iloa elämästä.
Tuntimääriä sopivalle pelaamiselle on hankala määritellä: lapsi voi pelata tuntikaupalla, jos hän hoitaa arkitoimet hyvin ja vaikuttaa tyytyväiseltä. Ruutuajan seuraamista suositeltavampaa on, että vanhempi osallistuu digimaailmaan lapsen kanssa sekä seuraa, onko lapsen kuluttama sisältö lapselle soveltuvaa. Illan ja yön rauhoittaminen peleiltä on tärkeää, koska viimeaikaisen tutkimustiedon mukaan yöunen puute ja huonontunut unen laatu on yksi pelaamisen isoimmista haitoista.
Ruutuajan seuraamista suositeltavampaa on, että vanhempi osallistuu digimaailmaan lapsen kanssa sekä seuraa, onko lapsen kuluttama sisältö lapselle soveltuvaa.
3. Mistä tiedän, onko lapsen käyttämä sovellus hänen ikäiselleen sopiva?
Sovelluksissa on yleensä ikärajat, joiden avulla voi arvioida niiden sopivuutta lapselle. Ikärajan voi tarkistaa sovelluksen kohdasta ”käyttöehdot” tai “tiedot”, sovelluskaupasta tai sovelluksen nettisivuilta. Katso myös, miltä sovellus näyttää. Tuntuuko sovellus sopivalta lapsen ikäiselle? Käytetäänkö siinä kieltä ja toimintoja, joita lapsen on helppo ymmärtää? Kokeile sovellusta ja keskustele siitä yhdessä lapsen kanssa, jolloin lapsi saa itsekin käsityksen sovellusten turvallisuudesta.
Käyttöehdoista kannattaa etsiä erityisesti kohtaa “yksityisyysasetukset”: Voiko sovelluksessa rajata, kenelle sen kautta lähetetyt kuvat, videot ja viestit näkyvät? Esimerkiksi WhatsAppissa keskusteluryhmissä lähetetty materiaali näkyy vain sen vastaanottajille, kun taas sovelluksessa käytetty profiilikuva ja status näkyvät kaikille WhatsApp-sovellusta käyttäville, joilla on lapsen puhelinnumero.
Sovellukset haluavat myös tyypillisesti pääsyn paikka- ja yhteystietoihin. Vanhemman ja lapsen kannattaa miettiä yhdessä, kuinka tarkasti haluaa yksityisyyttään suojata ja missä kanavissa haluaa sijaintinsa jakaa. Mitä nuoremmasta lapsesta on kyse, sitä tiukemmin tietojen keräämiseen kannattaa suhtautua.
4. Pitääkö sovellusten ja pelien ikärajoja noudattaa?
Elokuvissa ja tv-ohjelmissa ikäraja on koulutettujen ikärajaluokittelijoiden antama. Digipelien ikäraja on tyypillisesti pelinkehittäjän itsearviointiin perustuva ja velvoittaa pelien tarjoajaa tarkastamaan pelin ostajan ikärajan. Esimerkiksi Instagramissa ja WhatsAppissa 13 ja 16 vuoden ikärajat perustuvat Yhdysvaltain lainsäädäntöön, joka kieltää henkilötietojen keräämisen alle 13-vuotiailta. Pelisovelluksissa on puolestaan käytössä Pegi (Pan European Game Information) -luokitus, joka antaa tietoa siitä, mille ikäryhmälle peli sopii. Tutustu ikärajoihin täällä.
Ikärajat ovat tärkeitä, mutta velvoittavat lähinnä pelien tarjoajia. Kasvattajat voivat kotona käyttää omaa harkintaa ja halutessaan joustaa pelien ja elokuvien ikärajoista huomioiden lapsen kehityksen. Eurooppalaisen ikäsuositusjärjestelmä PEGI:n 18-pelien ikärajoista ei kannata joustaa, koska ne ovat aikuisviihdettä ja sisältävät tyypillisesti voimakasta väkivaltaa ja avointa seksiä.
5. Miten estän, ettei lapsi katsele älypuhelimella sopimatonta materiaalia?
Osa lapsista ei missään nimessä halua nähdä älypuhelimestaan mitään kurjaa tai sopimatonta. Toiset hakemalla hakevat kavereiden innostamana sellaisia sisältöjä. Sopimattomista sisällöistä kannattaa keskustella, mutta avuksi kannattaa harkita myös turvaselainta, joka estää pääsyn lapsille sopimattomiin sisältöihin. Turvaselain on puhelimeen asennettava ohjelma, joka sopimattomien sisältöjen lisäksi skannaa puhelinta jatkuvasti viruksien varalta. Se ei ole ihan aukoton, sillä esimerkiksi ovelalla Google-haulla eston voi kiertää. Lisäksi turvaselain saattaa estää kokonaan Youtuben käytön, mikä voi aiheuttaa eripuraa lapsen ja vanhemman välille.
Eri puhelinmalleissa voi myös asettaa lapselle ikään sopivia käyttörajoituksia tai rajata esimerkiksi pääsyä aikuisviihteeksi luokitelluille sivustoille. Microsoftin ja Applen laitteilla on paremmat keinot rajata esimerkiksi nettiselailuaikaa tai sovellusten lataamista kuin Android-laitteilla.
6. Miten voi valvoa lapsen yksityisyyden suojaa netissä?
Alakouluikäisen kanssa kannattaa keskustella, mitä tietoja itsestä voi antaa sovelluksiin kirjautuessa, ja olisiko parempi, että niihin kirjaudutaan yhdessä tai vanhemman tiedoilla. Omaa etu- ja sukunimeä ei välttämättä kannata käyttää somessa, vaan siellä voi olla etunimellä tai nimimerkillä. Toisista ihmisistä ei saa julkaista tietoja, kuvia tai videoita ilman lupaa. Jos et halua, että esimerkiksi Instagramissa tai Periscopessa muut käyttäjät saavat tietää lapsen sijainnin tai päätellä kotiosoitteen, estäkää sovelluksissa käyttäjän sijainti. Useat suosikkisovellukset on tarkoitettu vasta 13-vuotiaille, ja jos nuorempi käyttää niitä, valvonta on vanhemman vastuulla.
Lapsen on syytä tietää, että omaa nimeä ja osoitetta ei tarvitse kertoa netin pelikavereille tai tuntemattomille soittelijoille. Lapsen kanssa kannattaa jutella nettimaailmasta ylipäätään ja tiedostaa, että eri sovelluksissa käyttäjille voi tulla esimerkiksi häiritseviä tai seksuaalissävytteisiä kommentteja.
7. Saako alaikäisen lapsen viestit lukea, jos epäilee, että lapsi on vaikeuksissa?
Lapsen someviestit ovat hänen yksityisasioitaan, eikä ulkopuolinen saa avata tai lukea niitä ilman lapsen lupaa. Vanhemmalla on kuitenkin kasvatusvelvollisuus edistää lapsen hyvää, joka voi tietyissä tapauksissa mennä lapsen yksityisyydensuojan edelle. Jos vanhempi epäilee perustellusti, että somessa tapahtuu lapselle vaarallista toimintaa eikä puhuminen auta, alaikäisen lapsen viestejä voi tarvittaessa katsoa. Olisi silti hyvä, että asiasta sovitaan yhdessä lapsen kanssa.
Lasta kannattaa ensisijaisesti rohkaista kertomaan, jos somessa tapahtuu jotain ikävää. Kun lapsen nettiarjesta keskustelun ja luottamuksen rakentamisen aloittaa jo varhain, lapsi uskaltaa kertoa väärinkäytöksistäkin helpommin. Jos vanhemmalla herää huoli lapsen somen käytöstä, asia on hyvä ottaa keskusteluun ja rohkaista lasta näyttämään, mitä somessa tapahtuu.
8. Miten lapsen älypuhelimen voi suojata kiusanteolta ja varkauksilta?
Puhelin kannattaa jo käyttöön oton yhteydessä suojata vaihtamalla sim-kortin pin-koodi sekä asettamalla puhelimeen ruutulukituksen. Sim-kortin oletuskoodi on usein 0000 tai 1234, joka on hyvä vaihtaa numerosarjaksi, jonka lapsi muistaa itse. Opasta lasta ottamaan käyttöön myös puhelimen ruutulukitus, eli numerokoodi sekä sormenjäljen- tai kasvojentunnistus.
Älypuhelin sisältää nykyään paljon henkilökohtaista dataa ja jopa maksutietoja, joten suojakoodit turvaavat monelta ikävältä asialta. Tyypillinen jekku on, että napataan kaverilta taskuun unohtunut puhelin ja julkaistaan toisen some-tilillä jotain hölmöä. Kun puhelin on suojattu koodeilla, kiusantekijät eivät pääse siihen niin helposti käsiksi. Koodit auttavat myös varsinaisten puhelinvarkauksien sattuessa: luvattoman maksullisiin numeroihin soittelun voi välttää helposti ottamalla lapsen liittymään omalta operaattorilta palvelunumero- ja ulkomaan puheluiden estot.
9. Millaisia videoita alaikäinen lapsi voi julkaista netissä?
Jos lapsi julkaisee videoita YouTubessa, etiketistä on hyvä jutella lapsen kanssa. Videoilla ei kannata kertoa omaa osoitetta, eivätkä monet tubettajat kerro edes asuinpaikkakuntaansa. Moni löytää tubetuksen kautta samanhenkisiä kavereita, mutta live-tapaamisista kannattaisi sopia vanhemman kanssa. Joskus lapset saattavat esiintyä videoilla paljastavissa vaatteissa, eivätkä ajattele, että intiimi video voi päätyä vääriin käsiin tai tuoda yhteydenottoja hyväksikäyttöön pyrkiviltä ihmisiltä. On myös muistettava, että video voi levitä netissä kopioituna tai muokattuna.
Livelähetyksen tekemisessä on käytettävä erityistä harkintaa. Mokat voivat jäädä kiertämään nettiin, sillä ulkopuolinen voi ottaa lähetyksestä kuvakaappauksia tai tallentaa lähetystä esimerkiksi toisen puhelimen avulla. Videot voivat aiheuttaa kiusaamista.
Julkisilla paikoilla saa periaatteessa kuvata, mutta esimerkiksi luokkahuone on yksityisempi tila kuin yleinen katualue ja silloin on asiallista pyytää lupa kuvattavilta. Muiden ihmisten kuvien julkaiseminen ilman lupaa vaikkapa nolaamis- tai kunnianloukkaustarkoituksissa on laissa kielletty. Nyrkkisääntö on, että aina pitäisi kysyä lupa kuvien ja videoiden julkaisemiseen kuvattavalta.
10. Mitä voi tehdä, jos lapsi saa sosiaalisessa mediassa sopimattomia viestejä tuntemattomalta?
Niistä kannattaa ilmoittaa palvelun ylläpitoon. Monessa sovelluksessa on ilmiantotyökaluja, joilla voi raportoida sopimattomat sisällöt. Viestit kannattaa myös tallentaa ja ottaa tarvittaessa yhteyttä nettipoliisiin, joka voi arvioida, onko kyseessä rikos. Some-palveluissa on myös mustia listoja ja estolistoja, joiden avulla voi katkaista yhteyden ihmisiin, jotka aiheuttavat haittaa verkossa.
Juttuun on haastateltu seuraavia asiantuntijoita: nettipoliisi Jarno Saarinen Helsingin poliisista, erityisasiantuntija Inka Silvennoinen Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:stä, suunnittelija Tommi Tossavainen Kansallisesta audiovisuaalisesta instituutista, lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri Jaana Wessmann, yhteisömanageri Netta Vahteri Pelastakaa Lapset -järjestöstä, mediakasvatuksen kehittäjä Satu Valkonen ja suunnittelija Eeva-Liisa Markkanen Mannerheimin Lastensuojeluliitosta, tuotepäällikkö Mikko Pukkila Elisalta.
Lue myös:
Mikä liittymä lapselle? Näin valitset oikein
Näin teet lapsen kännykän käytöstä turvallista
Onko lapsi liikaa laitteilla? Ruutuaika haltuun näillä vinkeillä
Kaikki artikkelit