Ruutuaikaa on totuttu ajattelemaan laitteilla käytetyn ajan mukaan. Aiheesta tehdyt tutkimukset korostavat ruudulla vietetyn ajan määrän lisäksi laatua. Rakensimme asiantuntijoiden kanssa ruutuajan lautasmallit alle kouluikäiselle, 6–12-vuotiaalle ja teini-ikäiselle lapselle.
Laadullisen ruutuaikasuosituksen tekeminen ei ole aivan helppoa. Tutkimusten mukaan esimerkiksi pelit voivat kehittää keskittymiskykyä, mutta myös aiheuttaa riippuvuutta. Sosiaalisen median käyttö taas saattaa helpottaa yksinäisyyden tunnetta, mutta myös aiheuttaa itsetunto-ongelmia.
Silti on tarpeen tarkastella sitä, mitä ruuduilla tapahtuu.
”Tunti- ja minuuttimäärät eivät yksistään ratkaise, vaan toiminnan tarkoitus. Vanhemmalle iso kysymys on tasapainottaminen: mitä voi tehdä, jotta lapsen laitteiden käytön hyviä puolia olisi mahdollisimman paljon ja huonoja mahdollisimman vähän”, sanoo kasvatustieteiden professori ja aivotutkija Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta.
Tunti- ja minuuttimäärät eivät yksistään ratkaise, vaan ruuduilla tapahtuvan toiminnan tarkoitus.
Turvallinen vs. vahingollinen
Huotilaisen lisäksi haastattelimme lautasmallia varten mediakasvatuksen asiantuntija Rauna Rahjaa Mannerheimin lastensuojeluliitosta sekä aivojen hyvinvoinnin asiantuntijaa, psykologian tohtori Mona Moisalaa. He kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että hyvä ruutuaika on turvallista, innostavaa ja lapsen ikä- ja kehitystasolle sopivaa.
Sovelluksille, peleille ja elokuville asetetut ikärajat on laadittu tämä mielessä, muistuttaa Moisala.
”Esimerkiksi pelien ikärajat ovat hyvin mietittyjä ja niitä kannattaa noudattaa.
Yksin vs. seurassa
Yksi ratkaisevimmista asioista löytyy ruudun toiselta puolelta: kenen seurassa lapsi laitteen äärellä on. Mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän hänen kannattaa viettää aikaa laitteella yksin, sanoo Rahja.
”Erilaiset sisällöt ja tilanteet virittävät eri lapsissa erilaisia tunteita. On tärkeää, että vanhempi tuntee lapsensa. Toisten on esimerkiksi helpompi irtautua ruuduista, kun taas toiset tarvitsevat siinä enemmän tukea.”
Pienten lasten voi myös olla vaikea erottaa toisistaan faktaa ja fiktiota.
”Esimerkiksi Muumit voivat pelottaa joitain lapsia. Ikäraja ei vielä kerro, onko sisältö juuri sinun lapsellesi sopivaa.”
Myös isommilla lapsilla verkkosisältöjen kuluttaminen yhdessä vanhemman, opettajan tai kavereiden kanssa voittaa yksin ruudulla vietetyn ajan.
Ikäraja ei vielä kerro, onko sisältö juuri sinun lapsellesi sopivaa.
”Jos kavereiden kanssa katsotaan yhdessä videoklippejä, jutellaan niistä ja nauretaan niille, se ruokkii eri tavalla aivoja kuin jos samoja videoita katsoisi yksin”, sanoo Moisala.
Lapset ovat ruudulla valtaosin tekemisissä samojen ihmisten kanssa kuin muussakin elämässä.
”Alakouluikäisten kaverisuhteet laajenevat usein verkkomaailmaan. Alle 12-vuotiaiden ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista lähteä etsimään verkosta uusia kavereita”, sanoo Rahja.
Huotilainen muistuttaa, että teini-iässä verkossa syntyneet sosiaaliset suhteet voivat muodostua hyvinkin tärkeiksi:
”Jos lapsi kuuluu esimerkiksi johonkin vähemmistöön tai sairastaa harvinaista sairautta, on myönteistä, jos hän löytää itselleen yhteisön ja vertaistukea.”
ELISA: ÄLYPUHELIN AIKAISINTAAN 9-VUOTIAALLE
- Elisa on antanut ensimmäisenä suomalaisena yrityksenä ikäsuosituksen siitä, minkä ikäiselle lapsella kannattaa hankkia älypuhelin.
- Suositus on, että lapsen ensilaite olisi kellopuhelin tai peruspuhelin, jossa ei ole pääsyä avoimeen internetiin.
- Älypuhelimen Elisa suosittelee hankkimaan aikaisintaan 9-vuotiaalle tai sitä vanhemmalle lapselle, joka on tarpeeksi kypsä hallitsemaan älypuhelimen fiksut käyttötavat.
Hidas vs. nopea
Myös sisällön rytmillä on väliä. Aivojen ja keskittymiskyvyn kannalta on merkitystä, kuunteleeko lapsi normaalitempoista äänikirjaa vai katsooko perättäisiä, toisiinsa liittymättömiä, nopeatempoisia videopätkiä, kuten YouTube Shortsia tai Tiktokia.
”Yleissääntönä: mitä rauhallisempaa ja hidastempoisempaa, sen parempi. Mitä nopeatempoisempaa, sen haitallisempaa”, sanoo Moisala.
”Joka kerta, kun konteksti vaihtuu, aivot joutuvat ponnistelemaan, mikä on niille tosi rasittavaa. Tällainen mediankäyttö vahvistaa poukkoilevaa keskittymiskykyä. Tämä on haitallista meille kaikille, mutta erityisesti lasten aivoille, jotka vielä muovautuvat.”
Mitä rauhallisempaa ja hidastempoisempaa, sen parempi.
Rahja, Moisala ja Huotilainen ovat yhtä mieltä siitä, että pienimmille lapsille sopivat parhaiten rauhalliset sisällöt, jotka on tehty kielellä, jota puhutaan lapsen kotona tai päiväkodissa. Tällaisia ovat esimerkiksi Pikku Kakkonen ja muut Ylen lasten sisällöt.
”Niiden valinnoissa on huomioitu lapsen ikä- ja kehitystasojen erityispiirteitä ja annetaan positiivisia eväitä arkeen”, Rahja perustelee.
”Meillä on tarjolla poikkeuksellisen laadukasta, suomenkielistä lasten sisältöä. Sitä kannattaa hyödyntää”, sanoo Huotilainen.
Aktiivinen vs. passiivinen
Hyvä ruutuaika on aktiivista, ei pelkkää kuluttamista.
”Hyvää on sellainen mediasisältö, joka kannustaa aktiivisuuteen, ruokkii mielikuvitusta, kannustaa luovuuteen tai sisältää ehkä jotain opettavaista eli kehittää tietoja, taitoja tai laajentaa käsitystä jostakin aihepiiristä”, Rahja kuvaa.
Huotilainen lisää mukaan musiikin kuuntelun laitteilta, ainakin teini-ikäisten kohdalla.
”Nuoret ovat taitavia etsimään musiikista tukea tunteiden säätelyyn. He tsemppaavat itsensä lukemaan läksyjä, kokkamaan ruokaa tai luomaan oikean tunnelman kaveriporukassa.”
Tutkimusten mukaan oma aktiivisuus vaikuttaa esimerkiksi siihen, kuinka sosiaalinen media vaikuttaa mielenterveyteen. Negatiiviset vaikutukset kohdistuvat voimakkaammin heihin, jotka vain seuraavat tuottamatta itse sisältöä.
Oppimispelien lisäksi myös viihdepelit voivat olla opettavaisia silloin, kun ne harjaannuttavat pelin vaatimia taitoja, kuten reagointikykyä ja strategista ajattelua, sanoo Moisala.
”Viihdepelit ovat kuitenkin usein oppimispelejä huomattavasti koukuttavampia ja kiihdyttävämpiä, ja siksi niiden parissa vietettyä aikaa on syytä rajata tietoisesti.”
Itse valittu vs. algoritmin ohjaama sisältö
Asiantuntijoiden mukaan lautasmallissa sovellukset, joissa on vahvat algoritmit, kuuluvat vältettävien sektorille. Sisällöstä toiseen vievät algoritmit koukuttavat tehokkaasti.
”Tällä hetkellä vahvin algoritmi on TikTokilla, mikä tarkoittaa, että sen parissa vietetään paljon aikaa ja jumitetaan. TikTok voi aiheuttaa herkästi riippuvuutta, minkä vuoksi sen lainsäädännöllistä kieltämistä lapsilta on harkittu monessa maassa”, Moisala sanoo.
Sisällöstä toiseen vievät algoritmit koukuttavat tehokkaasti.
Algoritmit myös ruokkivat helposti sisältöä, joka tarjoaa ja ruokkii kielteisiä käyttäytymismalleja.
”Esimerkiksi kun ahdistunut tai syömishäiriötaustainen nuori katsoo aiheeseen liittyvää sisältöä, algoritmi alkaa syöttää sitä lisää. Iso ongelma on myös naisia halventava sisältö, jota kohdistuu usein nuoriin epävarmoihin poikiin”, sanoo Huotilainen.
Tunteiden kohtaaminen vs. tukahduttaminen
Ruutuajan kannalta olennaista on myös se, mihin tarpeeseen laitetta käytetään. Vahingollista on, jos laitteella tukahdutetaan hankalia tunteita, kuten taltutetaan pienen lapsen kiukkukohtauksia.
”Haastavassa tilanteessa ruudun antaminen lapselle voi tuntua houkuttelevan nopealta ratkaisulta. Silti juuri silloin lapsi tarvitsee vanhemman läheisyyttä ja tilanteen sanoittamista”, sanoo Rahja.
”Elämme ajassa, jossa hankalat tunteet on aina helppo sivuuttaa, mutta silloin ne jäävät kytemään ja ongelmat kasaantuvat helposti”, sanoo Moisala.
Ruutuvapaa vs. ruutuaika
Lautasmalliin hankalasti merkittävä asia on myös se, milloin laitetta käytetään.
”Esimerkiksi ruokailuun ja iltatoimiin keskittymisen hetket on hyvä rauhoittaa medialta”, sanoo Rahja.
Moisala kieltäisi kokonaan puhelimen käytön ennen nukkumaanmenoa.
”Uni on aivoterveyden kannalta tärkein yksittäinen asia”, hän perustelee.
Huotilaisen mukaan tässäkin laitteelta kulutettu sisältö ratkaisee.
”Jos ruudusta on säädetty sinivalo pois, rauhallisen musiikin kuuntelemisesta, äänikirjan kuuntelusta ja hyvän yön toivotuksen lähettämisestä ystävälle saattaa tutkimusten mukaan olla jopa hyötyä teinin unelle.”
Laitteelta kulutettu sisältö ratkaisee.
Artikkelin lähteenä on käytetty myös kirjaa Unlocked: The Real Science of Screen Time (and how to spend it better), Pete Etchelles, 2024.
Näin onnistut – asiantuntijoiden vinkit
- Ole ruudulla yhdessä lapsen kanssa, kysy ja keskustele sisällöstä. Omat vanhemmat ovat pikkukoululaisen lempiseuraa pelaamiseen. Myönteinen kiinnostus toimii paremmin kuin vahtiminen vanhemmillakin lapsilla.
- Sopikaa toisten vanhempien kanssa yhteisistä linjauksista: esimerkiksi hankittaisiinko eskari-ikäisille kellopuhelin älypuhelimen sijaan ja mitä laitteilla saa tehdä.
- Opeta lasta tunnistamaan sopivat hetket ruudun käyttöön. Estä peliraivo ennakoimalla: kerro etukäteen, paljonko pelaamiselle on aikaa. Aseta ajastin tai anna aikamerkki.
- Rajaa ruutuaikaa ja -käyttöä erilaisin sovelluksin. Alakouluikäisen laitteeseen vain vanhempi saa ladata sovelluksia.
- Huolehdi hyvinvoinnin rakennuspalikoista, kuten riittävästä unesta, ulkoilusta ja säännöllisistä ruokailuajoista.
Tutustu myös:
Vanhemmille suositus: Tämän ikäiselle lapselle ei älypuhelinta
Kellopuhelin on hyvä valinta lapsen ensimmäiseksi puhelimeksi
Lapsen puhelimen tietoturva – Näin varmistat turvallisen puhelimen käytön
Kaikki artikkelit
