Onko lasten kuvien jakaminen sosiaalisessa mediassa turvallista tai reilua lapsen kannalta? Lastensuojelun asiantuntija ja visuaalisen kulttuurin tutkija keskustelevat lasten kuvien jakamisesta somessa.
Teksti: Aurora Airaskorpi
Jenni Häikiö
Asiantuntija ja psykologi, Pelastakaa Lapset ry.
Asko Lehmuskallio
Visuaalisen kulttuurin tutkija Tampereen ja Siegenin yliopistoissa.
Kuvien jakaminen on osa tietoteknistyvää elämää
Asko Lehmuskallio: Kun ihmisten välinen vuorovaikutus tietoteknistyy, on yhteytemme toisiimme osaltaan näytöillä näkyvien kuvien varassa. Olemme toistemme kanssa tekemisissä yhä enemmän tekstiviestien, kuvaviestien, sosiaalisten verkostosivujen, videoiden ja blogien avulla, Kuvilla tehdään myös mitä moninaisempia asioita − rakastetaan, välitetään ja satutetaan.
Kuvien jakamiseen liittyy aina riskejä
Jenni Häikiö: Kuvien jakaminen internetissä voidaan nähdä inhimillisenä toimintana, ja kaikkeen inhimilliseen toimintaan liittyy riskejä. Verkossa mahdollisuudet hallita kuvien leviämistä ovat yksityisyysasetuksista huolimatta rajalliset, joten kuvien lopullisia käyttötarkoituksia ei voi koskaan täysin kontrolloida.
Kuvat usein tapa olla yhteydessä läheisiin
Asko Lehmuskallio: On hyvä muistaa, että kaikki eivät jaa lasten kuvia verkossa. Joidenkin mielestä on ok jakaa mahdollisimman paljon kuvia lapsista, kun taas toiselle yksikin kuva omasta lapsesta netissä saattaa olla liikaa. Lasten kuvia jaetaan eri syistä, joista yksi tärkeimpiä on läheisten sosiaalisten suhteiden ylläpito esimerkiksi isovanhempiin, sukulaisiin ja kavereihin.
Lapsen etu edellä
Jenni Häikiö: Jokaisella lapsella on oltava oikeus yksityisyyteen ja suoja haitallisen sisällön levittämistä vastaan. Lapsen mahdollisia häpeän tai nöyryytetyksi tulemisen kokemuksia tulisi välttää kaikin tavoin. Eri tietolähteitä, kuten somea ja hakupalveluita, yhdistelemällä yksittäisestä ihmisestä on mahdollista saada paljonkin tietoa. Jokaisen pitäisi pystyä itse päättämään, millaiseksi oma digitaalinen jalanjälki muodostuu.
Kuvastrategia avuksi kuvien jakamiseen
Asko Lehmuskallio: Kun vanhemmat jakavat lasten kuvia verkossa, he usein ajattelevat jakavansa tärkeitä hetkiä läheisten ihmisten kanssa. He saattavat unohtaa, että usein myös muilla on pääsy näihin kuviin. Lasten vanhempien tulisi miettiä henkilökohtaista “kuvastrategiaansa”: mitä jakaa, miksi, ja mitä kanavia käyttäen.
Some ei ole ainoa jakamisen kanava
Jenni Häikiö: Jokaisen, joka julkaisee kuvamateriaalia verkossa, on hyvä perehtyä eri julkaisukanavien yksityisyysasetuksiin ja siihen, minkälaisilla ehdoilla kuvat saattavat omista profiileista levitä. Kieltojen sijaan haastaisin vanhempia pohtimaan, mihin halu ja tarve julkaista lapsen kuva liittyy. Samalla on hyvä miettiä, kenen kaikkien saataville lapsen kuva laitetaan. Sosiaalisen median palvelut eivät ole ainoita mahdollisia julkaisukanavia, vaan kuville voi tehdä esimerkiksi oman jaettavan kansion ja suojata tämän salasanalla.
Vastuu on myös kuvan katsojalla
Asko Lehmuskallio: Valokuvat itsessään eivät kanna yksiselitteisiä merkityksiä, vaan kuvallinen merkitys muodostuu katsojan ja kuvan välisessä vuorovaikutuksessa. Se, miten kuvia katsotaan – kiinnostuneena, välinpitämättömänä, kauhistuneena, epäuskoisena – vaikuttaa siihen, mitä ylipäätään nähdään. Täten samoja kuvia voidaan käyttää niin positiivisiin kuin arveluttaviinkin tarkoituksiin, riippuen katsojan motiiveista.
Arkaluontoisen kuvamateriaalin välttäminen vähentää riskejä
Jenni Häikiö: Verkossa on valitettavasti olemassa kaikenlaista kuvamateriaalia lapsista. Alastonkuvat ja eroottissävytteiset kuvat ovat niitä, jotka helpoimmin päätyvät vääriin tarkoituksiin. Kun välttää arkaluontoisen kuvamateriaalin julkaisemista, riskit kuvien väärinkäytölle pienenevät merkittävästi.
Kuvat saattavat päätyä yllättäväänkin käyttöön
Asko Lehmuskallio: Kuvia käytetään verkossa myös kaupallisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi palveluntarjoajat ovat kiinnostuneita kuvista metadatana, osana tietokantoja, joita voi käyttää mainosten räätälöintiin ja/tai edelleen myyntiin. Uutisiin on päätynyt myös tapauksia, joissa lasten kuvia on käytettty luvatta roolipelaamiseen netissä. Lisäksi esimerkiksi Bostonin maratonin iskuissa vuonna 2013 läheisten kanssa jaettavaksi tarkoitetut kuvat päätyivät viranomaisille iskun tekijöiden tunnistamiseksi.
Lapselta on aina hyvä kysyä lupa julkaisemiseen
Jenni Häikiö: Pienten lasten kuvien julkaisemisessa noudattaisin suurta harkintaa. Vanhempien lasten kohdalla, suurinpiirtein kouluiästä ylöspäin, kysyisin aina ensiksi lapselta lupaa kuvien julkaisemiseen. Vanhempi voi pohtia lapsen kuvien julkaisemista samastumalla: miltä minusta tuntuisi, jos joku julkaisisi minusta kuvan tietämättäni? Esimerkiksi sottapyttykuva lapsesta voi vanhemman mielestä olla hauska, mutta lapsen näkemys voi olla aivan toinen. Kun kuvien jakamisesta keskustelee varhain lasten kanssa, voi lapselle välittää turvallisen ja kunnioittavan tavan jakaa omia ja toisten kuvia.
Jutun lähteenä on käytetty myös Asko Lehmuskallion tekstejä kirjasta #snapshot – Kamerat keskuudessamme.
Kaikki artikkelit