Uskonnollisen yhteisön rauha rikkoutuu, kun paikkakunnalla paljastuu murhien sarja. Pohjois-Pohjanmaalle sijoittuva Kaikki synnit sisältää erinomaisia hahmoja ja tärkeitä teemoja puhumisen ja anteeksi antamisen vaikeudesta. Palkitut käsikirjoittajat kertovat, mistä he ammensivat inspiraationsa sarjaan.
Teksti: Hanna Kangasniemi
Pohjois-Pohjanmaan tasainen lakeus. Kasvumaisema, jossa äiti vei yhtä luontevasti sunnuntaikirkkoon kuin suviseuroihin tai maatalousnäyttelyihin. Lapsuus, jossa vanhoillislestadiolaiset istuivat viereisessä pulpetissa koulutovereina.
Tällainen pohjoissuomalainen tausta yhdistää Kaikki synnit -sarjan ohjaaja Mika Ronkaista ja hänen käsikirjoittajapariaan Merja Aakkoa ala-asteikäisistä asti. Ja tähän tuttuun maisemaansa he halusivat myös sarjansa asettaa, mutta fiktiiviseen Varjakan kuntaan.
“Maisemat olivat inspiraatio. Halusimme lisäksi aihepiirin, joka olisi yhtä aikaa meille tuttu mutta yleismaailmallisesti kiinnostava”, ohjaaja Mika Ronkainen kertoo sarjan lähtökohdista.
Sarja sijoittuu uskonnolliseen yhteisöön, jota ravisuttaa murhien sarja. Tapausta saapuvat selvittämään KRP:n rikostutkijat Lauri Räihä (Johannes Holopainen) ja Sanna Tervo (Maria Sid). Pari joutuu tutkimaan murhien lisäksi myös omia sisimpiään, kun menneisyyden traumat nousevat pintaan kumpaisellakin.
Draamasarjan käsikirjoitus on lajissaan sen kirjoittajille ensimmäinen. Dokumentaristi Ronkaisella ja toimittaja Aakolla oli kuitenkin pitkäaikainen tausta elämän ja ihmisten havainnoitsijoina ja kuvailijoina. Yhteistyönä syntyneestä käsikirjoituksesta kiinnostui ensin tuottaja Ilkka Matila ja sitten Elisa Viihde, joka etsi laadukkaita käsikirjoituksia alkuperäissarjoihinsa. Valinta oli täydellinen, sillä Göteborgin festivaaleilla se palkittiin parhaana ja “eniten riskejä ottaneena käsikirjoituksena”. Mutta, miten riskinotto näkyy lopputuloksessa?
Rikosdraaman perinteet haastava sarja
Kaikki synnit -sarja on rosoinen ja elämänmakuinen sarja, jonka henkilöhahmot ovat aitoja, kompleksisia ihmisiä. Sarjasta aistii, että sen tekijät liikkuvat omalla alueellaan. Tuntevat aiheensa ja hahmonsa. Vaikka sarja on rakennettu rikostarinan ympärille, se kuvaa ennen kaikkea ihmisiä ja ympäröivää kulttuuria.
“Valitsimme rikosformaatin, jolla on selkeät lajityypin perinteet mutta joiden kanssa on myös hauska leikitellä”, Ronkainen selittää. Tavoitteena oli löytää kiinnostava kehystarina mutta satsata henkilöihin.
“Lajityypin perinteistä tuttua on poliisi, jolla on menneisyys ja joka palaa kotipaikkakunnalle rikosta selvittämään. Toisaalta päähahmot ovat myös epätyypillisiä. Omalle synnyinseudulleen murhia tutkimaan tulleessa ja menneisyyttään kipuilevassa Lauri Räihässä ja hänen kollegassaan Sanna Tervossa on molemmissa läsnä niin maskuliinisia kuin feminiinisiä puolia. He ovat monisyisiä ja herkkiä ihmisiä, joilla on vaikeuksia käsitellä tunteitaan”, Aakko jatkaa.
Sarjan taustalla tosielämän tapauksia
Aakko ja Ronkainen tekivät tutkimustyötä sarjaa varten haastattelemalla poliiseja, lääkäreitä, tutkijoita ja lestadiolaisia, sekä entisiä että nykyisiä.
“Poimimme taustalle tapahtumia paikallisuutisista. Draamasta löytyy myös tositapauksia ja elävästä elämästä napattuja tarinoita, kuten vaikkapa pienen pizzerian kohtalo, Ronkainen sanoo ja paljastaa:
“Kerään jatkuvasti hyviä repliikkejä. Oulun uimahallin aamuvuoron eläkeläismiehiltä löytyy yleensä parhaat kommentit.”
Riskejä käsikirjoittajat ottivat tarinaan ehkä eniten siinä, että he ammentavat niin paljon omasta kokemuksestaan ja kulttuurista, johon he ovat kasvaneet. Se näkyy lopputuloksen intiimiydessä ja toden tunnussa, aitoudessa.
“Esimerkiksi sarjan nuorissa ja heidän kokemuksissaan on paljon sellaista, joka on minulle hyvin tuttua”, Merja Aakko kertoo.
Ei enää nuorten naisten ruumiiden erotisointia
Kaikki synnit ei sarjamurhiin liittyvästä aihepiiristään huolimatta edusta pinnalla olevaa nordic noiria. Sen yhteydessä on mainittu Finnish Weird, mutta Merja Aakko ei halua luokitella.
“Kaikki synnit ei ole esteettisesti viileä, kuten nordic noir. Siinä on valoa, väriä ja lämpöä. Se ei ole kyyninen, eikä tarjoa toivotonta maailmankuvaa”, Aakko linjaa.
“Meiltä puuttuu myös nordic noirille tyypillinen nuorten naisten ruumiiden erotisointi”, Ronkainen lisää.
“Jotain True Detectiven jälkiä tässä varmaan on, mutta Happy Valley (Netflix) oli itselle käänteentekevä sarja ja vaikuttaja. Pieneen yhteisöön sijoittuva, mukavalla tavalla rosoinen rikossarja, jossa ihmiset ovat tärkeitä”, Ronkainen sanoo.
Anteeksianto ja kiinnostavat ihmissuhteet
Kaikki synnit -sarjassa on moniulotteisia henkilöhahmoja ja kompleksisia ihmissuhteita. Jopa öykkärimäiseltä vaikuttavasta kauppiaasta Reima Lindmanista (Timo Pesonen) löytyy tasoja, jotka yllättävät. Erinomaiset näyttelijävalinnat tukevat henkilökuvausta.
“Haavoittavat ihmissuhteet ovat kiinnostavia, ja lähes kaikilla on kokemuksia sellaisista tavalla tai toisella. Myös Laurilla ja Sannalla on sarjassa taustalla se, että läheiset eivät hyväksy tai ovat haavoittaneet”, Merja Aakko sanoo.
Sarjassa tärkeää on kysymys anteeksi antamisesta, ja siitä, onko kaikkea edes annettava anteeksi. Aakon mukaan Suomessa on pyhitetty anteeksiannon perinne ja meillä on kova paine antaa anteeksi esimerkiksi vanhemmillemme. Teema on kuitenkin yleisinhimillinen ja se koskettaa ihmisiä, katsottiinpa sarjaa sitten Suomessa tai toisella puolella maapalloa.
Kaikki synnit on kerännyt kiitosta jo ennen kuin se on saanut koko kansan ensi-iltansa. Käsikirjoittajaparilla muhiikin jo mielessä seuraava kausi. Minne se viekään Varjakan väen jää nähtäväksi.
Lue suomalaisten draamasarjojen murroksesta lisää:
Kaikki synnit nosti suomalaisen draaman pohjoismaisten laatusarjojen rinnalle
Suomalainen draama kiinnostaa maailmalla: Ivalo on kansainvälisen tason rikossarja.
Suomalaiset alkuperäissarjat työllistävät kulttuurialaa ja ovat merkittävä vientituote
Kaikki artikkelit