Ensimmäinen oma puhelin on lapselle tärkeä juttu. Kysyimme oululaiselta Marjetan perheeltä, millaiset asiat vaikuttavat lapsen ensipuhelimen valintaan.
Teksti: Heli Koppelo Kuvat: Vesa Ranta
Sinä päivänä, kun oululainen Miska Marjeta täyttää 7 vuotta, hän saa ensimmäisen oman puhelimensa. Näin on sovittu, sillä Miska aloittaa syksyllä koulun. Jo ajatus tulevasta juhlahetkestä saa pojan suun muikeaan hymyyn.
”Musta. Ja samanlainen kotelo kuin äidillä, että saan sinne kortteja”, Miska kuvailee unelmien puhelintaan.
Jotta lahja menisi nappiin, pojan kanssa on pohdittu, mikä hänelle on tärkeää puhelimessa. Miska on jo tottunut vanhempiensa puhelimien – iPhonen ja Huawein – käyttäjä. Värin ja lompakkosuojakotelon lisäksi esiin on noussut kuitenkin vain yksi toive: sormenjälkitunnistus.
”Se tuntuu olevan jännä ja tärkeä juttu. Eikä sitten tarvitse opetella avauskoodeja”, miettii Liisa Marjeta, Miskan äiti.
Osasyy saattaa olla sekin, että sormenjälkitunnistin estää muiden innokkaiden puhelimen käyttäjäehdokkaiden, kuten 3-vuotiaan pikkuveljen Elmerin, pääsyn laitteelle. Onhan yksi tulevan lahjapuhelimen ominaisuuksista kuitenkin ylitse muiden: se on ikioma.
Ensikännykkä on tuki ja turva
Opettajina työskentelevillä vanhemmilla on jo ammattinsa puolesta näkemystä siitä, millainen ensipuhelimen on hyvä olla.
”Alakoulussa puhelimia ei juurikaan käytetä opetuksessa, eivätkä lapset onneksi enää vertaile puhelimiaan tai hypetä jotain tiettyä mallia, kuten joitain vuosia sitten. Sellaisella 100–150 euron perusälypuhelimella pärjätään hyvin”, isä Mika Marjeta miettii.
Tässä vaiheessa lapsen puhelinta tarvitaan pääasiassa yhteyden pitämiseen, joten sekin laskee vaatimustasoa.
”Olennaista on, että esimerkiksi koulupäivän jälkeen Miska voi soittaa tai laittaa viestin, että on tullut kotiin. Puhelin on ennen kaikkea tuki ja turva.”
Vanhempien lisäksi yhteyttä on tärkeä saada pitää isovanhempiin ja serkkuihin, jotka asuvat kaukana Kuhmossa, Keminmaalla ja Laihialla. Videopuhelut serkkujen kanssa ovat Miskalle ja Elmerille tärkeitä, joten nekin on ensipuhelimella hyvä onnistua.
Marjetat tietävät, että Snapchat ja erityisesti WhatsApp ovat jo alakoululaisten perheissä suosiossa helpon viestittelymahdollisuuden takia. Sovellusten ikäraja on kuitenkin 13–16 vuotta, joten niiden käyttöönotto mietityttää.
”Nyt olemme harjoitelleet ihan perinteisten tekstiviestien lähettämistä. Miska lähetti ensimmäisen tekstarinsa isälle toukokuussa minun puhelimestani. Hän lähetti terveisiä ja kyseli kuulumisia, kun isä oli reissussa”, Liisa Marjeta kertoo.
Puhelimen käytön rajat ja pelisäännöt selviksi
Toki nykypuhelimet ovat paljon muutakin kuin puheluja ja viestejä varten, ja varsinkin älykännyköissä käyttömahdollisuuksia piisaa. Pelejä pojan puhelimeen varmasti ladataan, ainakin päätellen siitä, miten sukkelaan Miska ja Elmeri asettuvat sohvalle vierekkäin, kun saavat luvan pelata iskän kännykällä kuvan ottamista varten.
”Pokemon on ollut mieluisa, ja erilaisten muisti- ja logiikkapelien avulla Miska on oppinut jo laskemista”, Liisa sanoo.
Käytön rajoittimia Marjetat ottavat käyttöön, esimerkiksi ruutuajan, saldon ja sovellusten lataamisen rajaamiseksi.
”Keskustelemalla ja yhdessä harjoittelemalla kuitenkin mennään pääasiassa. Haluamme opettaa lapsen luottamukseen ja järkevään kännykän käyttöön”, Mika linjaa.
Marjetat suhtautuvat Miskan ensipuhelimen ostoon lopulta aika rennosti.
”Käytön myötä se sitten selviää, mikä on tärkeää. Varmasti vielä joudumme keskustelemaan rajoista ja siitä, miten puhelinta käytetään oikein. Toisaalta puhelimen omistaminen opettaa lapsille esimerkiksi tavaroista huolehtimista, joten siinä on paljon hyvää”, Liisa Marjeta summaa.
Vinkit lapsen puhelimen ostoon
1. Käyttöjärjestelmä. Jos lapselle hankitaan älypuhelin, on luontevinta valita sama käyttöjärjestelmä kuin vanhemmilla. Näin puhelimen käytön opetus käy helpoiten.
2. Koko. Ostoksilla kannattaa käydä yhdessä lapsen kanssa, jotta tämä voi kokeilla puhelinta. Älypuhelinten näytöt suurenevat jatkuvasti, mutta kovin suuri puhelin ei istu lapsen käteen eikä sovi taskuun, jolloin ne helposti tippuvat ja särkyvät.
3. Suojaus. Lasten puhelinten suojakoteloihin ja -lasiin kannattaa satsata. Varsinkin näytöt ovat herkkiä särkymään. Omannäköisen kotelon valitseminen on lapsille myös mieluinen ostokokemuksen huipennus.
4. Akunkesto. Puhelimesta ei ole turvaksi, jos akku loppuu jo koulupäivän aikana. Lasta kannattaa opastaa alusta saakka huolehtimaan puhelimen lataamisesta, ja tarvittaessa lataamaan sitä myös kavereilla tai kerhoissa. Yhden varalaturin voi hankkia ihan koulurepussa pidettäväksi.
5. Vedenkestävyys. Vedenkestävyys on kallis ominaisuus, mutta erilaisia pöly- ja roiskesuojauksia löytyy edullisistakin malleista. Lapsen kanssa kannattaa keskustella siitä, ettei mikään elektroniikkalaite pidä kosteasta, eikä puhelinta kannata jättää vaikkapa kostealle pihanurmelle.
6. Paikannuspalvelut. Erilaiset GPS-paikannuspalvelut alkavat olla perustoimintona älypuhelimissa. Ne kannattaa ottaa käyttöön jo senkin takia, että jos puhelin menee hukkaan, sen olinpaikan saa näppärästi selville. Apua käyttöönottoon saa puhelimen myyjältä.
Vinkit antoi Mikko Pukkila, markkinointipäällikö, Elisa.
Tutustu Elisan verkkokaupan puhelinvalikoimaan tästä.
Kaikki artikkelit