ShedHelsinki muutti koronan takia kevään treenikäytäntöjä pika-aikataululla ja tapaamiset siirrettiin Elisa Videran videoneuvottelutyökalun virtuaalihuoneisiin. Treeneissä päästiin etäisyydestä huolimatta aiempaa lähemmäs toisia.
Teksti: Jenni Junkala Kuva: Paula Virta
ShedHelsinki on Helsingin kaupunginteatterin ja Elisan perustaman säätiön musiikkiteatterihanke. Keväisin treenataan teatteria ja syksyisin valmistaudutaan musikaaliin.
Tänä vuonna Shedissä on mukana noin 80 lasta ja nuorta. Joukkoon mahtuu myös erityislapsia ja -nuoria. Shedissä ei ole pääsykokeita ja sen osallistumismaksukin on pieni. Kaikille nuorille avoimen teatterin ideana onkin, että jokainen saa mahdollisuuden tulla nähdyksi sellaisena kuin on ja oppii uskomaan omiin unelmiinsa ja taitoihinsa – olivat ne sitten räppääminen teatterilavalla tai vaikka ukulelen soittaminen.
Shedin toiminta on ainutlaatuinen mahdollisuus monelle osallistua monipuoliseen harrastukseen ja tavata toisia nuoria, ja siksi sen keskeytyminen koronan takia olisi ollut monelle iso pettymys. Toiminnan jatkaminen tosin vaati melkoista joustavuutta Shedin vetäjiltä.
“Koronakriisin alkaessa meidän piti nopeasti päättää mitä teemme: keskeytämmekö treenit vai jatkammeko jollain tavalla”, ShedHelsingin vastuuopettaja Hanna Nuorala kertoo. Apua saatiin Elisalta, joka tarjosi teatterin käyttöön Elisa Videran videoneuvottelutyökalun.
ShedHelsingin treenejä jatkettiin, mutta kaupunginteatterin tiloissa tapaamisen sijaan Videran videoneuvottelutyökalun virtuaalihuoneissa. Nuoret jaettiin ryhmiin, jotka tapasivat muutaman viikon välein etätreeneissä ja saivat kotitehtäviä treenien välillä.
“Poikkeusaikana digitalisaation merkitys korostui kaikilla suomalaisilla. Luovan ajattelun, vahvan halun yhteenkuuluvuuteen ja hyvien virtuaalisten työvälineiden yhdistäminen mahdollisti sen, että harrastaminen jatkui”, Elisan viestintäjohtaja Katiye Vuorela sanoo.
Etätreenit sujuivat mutkattomasti
Ronja Räsänen, 14, on ollut mukana ShedHelsingin toiminnassa jo neljä vuotta. Joka vuoden huipentuma on ollut ShedHelsingin musikaali.
“Viime vuonna esitimme Metsän joulun. Kun yleisö kiitti ensimmäisen esityksen jälkeen, tuntui tosi hyvältä. Laulaminen on parasta”, Ronja sanoo.
Ronja on saanut koulustaan koneen, jota hän käytti Shedin etätreeneissä. “Virtuaalihuoneen käyttö ei vaatinut minkäänlaista koulutusta. Lähinnä saimme Shediltä ohjeita siitä, ketkä virtuaalihuoneeseen tulevat ja mihinkin aikaan”, hän muistelee.
Alkuun treenaaminen etänä oli kuitenkin “vähän outoa”, Ronja kuvailee.
“Näytteleminen on läsnäoloa, joten en ole edes ajatellut, että sitä voisi harjoitella etänä. Meille kuitenkin keksittiin tosi luovia harjoituksia. Yksi lempiharjoituksistani oli Metsän Euroviisut, joissa piti keksiä oma hahmo ja esittää sillä laulu, runo tai räppi. Minä olin orava”, hän kertoo.
Nopea hyppääminen etätreeneihin vaati Hanna Nuoralan mukaan sen, että koko kevään opetussuunnitelma pantiin uuteen uskoon. Piti keksiä nopeasti, miten etätilannetta voitiin hyödyntää parhain mahdollisin keinoin.
ShedHelsingin tuottajan Saija-Reetta Kotirinnan mukaan lasten ja nuorten suhtautuminen etätreeneihin oli alusta alkaen sataprosenttisesti positiivista.
“Kukaan lapsista tai nuorista ei kyseenalaistanut etätreenejä millään tavalla, vaan he olivat iloisia siitä, että treenaamista voitiin jatkaa.”
Myös ohjaaja Nuorala on samaa mieltä. “Nuoret ovat ihanan joustavia ja valmiita kokeilemaan uusia juttuja. Moni heistä on tottunut etätyökaluihin jo muissa harrastuksissa ja koulussa, joten tämä ei ollut mitään uutta”, hän sanoo.
Ronja Räsänen näkee etätreeneissä toisenkin hyvän asian: ne mahdollistivat sen, että aivan kaikki lapset ja nuoret – myös ne, jotka kuuluivat riskiryhmään – pääsivät mukaan. Hänen mukaansa olisi ollut ikävää, jos jotkut olisivat joutuneet jäämään pois ja toiset päässeet treenaamaan.
“Mietin jo nyt syksyä ja sitä, että jos treenit pidetään normaalisti, pitääkö minun esimerkiksi pelätä, että tartutan jonkun riskiryhmässä olevan”, hän pohtii.
Etänä, mutta lähellä
Saija-Reetta Kotirinta ja Hanna Nuorala kertovat, että kevään etätreeneissä koettiin myös iloisia yllätyksiä. He kuvailevat päässeensä etänä treenatessa lähemmäs lapsia ja nuoria kuin koskaan aiemmin, koska jokainen osallistui harjoituksiin kotoaan. “Nyt pääsimme näkemään vilauksen heidän huoneitaan ja perheitään.”
Etätreenaaminen rohkaisi myös sellaisia nuoria, jotka ovat jääneet tavallisissa treeneissä taka-alalle.
“Isossa ryhmässä ujoimmat ja hiljaisimmat eivät aina uskalla ottaa omaa paikkaansa, vaan hukkuvat kovaäänisten jalkoihin. Etäopetus on antanut jokaiselle tilaisuuden loistaa. Kotiympäristö on varmaan tuntunut turvalliselta esiintymispaikalta. Olemme nähneet joistain jotain sellaista, joka on jäänyt piiloon teatterilla. Se on arvokasta ja liikuttavaa”, Kotirinta ja Nuorala sanovat.
Shedistä on tullut Ronja Räsäselle tärkeä harrastus, joten epävarmasta tulevaisuudesta huolimatta hän odottaa pääsevänsä näkemään jo muita shediläisiä.
“Kuvittelin aluksi, että Shed olisi erityisen tärkeä harrastus niille nuorille, joilla on joitain rajoitteita, mutta nyt kun olen ollut mukana monta vuotta, olen huomannut, että se on tärkeä myös minulle. Minulla ei ole oikein muita paikkoja, joissa olisin erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Nyt minusta on tullut tosi hyvä kaveri esimerkiksi pyörätuolissa olevan kanssa. On kiva, että erilaiset ihmiset löytävät toisensa”, hän sanoo.
Ja nyt kun etätreenaamiseen oli pakko tottua nopeasti, ei syksykään jännitä enää tuottaja Saija-Reetta Kotirintaa ja ohjaaja Hanna Nuoralaa.
“Emme ainakaan ole uuden edessä, vaikka etätreenaamista pitäisi jatkaa. Meille jäi tästä positiivinen kokemus.”
Katso ShedHelsingin etäyhteydessä tehty video:
Lue myös:
Teatteri, joka muuttaa maailmaa
Elisan virtuaalinen voimalaitos lisää mobiili- ja sähköverkon häiriönkestävyyttä
Mikä tekee hyvän myyjän? Miija, Roosa ja Laura loistavat myymälätyössä kukin omanlaisenaan
Kaikki artikkelit