Elisan Pidetään yhtä -design campissa 15–18-vuotiaat kerääntyivät pohtimaan, miten parantaa vanhempien ja nuorten yhteyttä.
Teksti: Hanna Kangasniemi. kuvat: Anton Paananen
Nuorten päät painuvat vaahtokarkkipinon puoleen ja kohta kuuluu jo iloinen rupattelu. Muutaman pöydän ääreen on kokoontunut 13–18-vuotiaita nuoria ja aikuisia tavoitteena keksiä, miten kuvitteellisen Niemisen perheen vanhemmat ja nuoriso saataisiin puhumaan ja viihtymään paremmin yhdessä. Ennen kuin mennään itse asiaan, kukin ryhmä saa rakentaa vaahtokarkeista talon – yhdessä tekeminen kun on yksi parhaita tapoja virittää keskusteluyhteys samalle taajuudelle.
Teini-ikä muuttaa viestimistä
Elisan teettämän tutkimuksen mukaan 20 prosenttia nuorista sanoo, etteivät he puhu viikon aikana yhtäjaksoisesti yli 10 minuuttia vanhempiensa kanssa. Se kuulostaa todella vähältä. Työpajaan saapuneet nuoret sen sijaan tuntuvat olevan itse puheliaammasta päästä.
Esimerkiksi Safan, 13, ja Maruan, 15, perheessä ei hiljaista hetkeä juurikaan ole. Siitä pitävät huolen jo pelkästään perheen neljä lasta.
Kallion lukiota käyvä Juuli, 18, kertoo asuvansa omillaan ja perhe on Kotkassa. Juuli arvioi, että erillään asuessa tulee puhuttua vanhempien ehkä säännöllisemminkin kuin jos asuisi samassa taloudessa, koska yhteydenpidolle on varattava erikseen aikaa.
Nuoret kertovat, että monien vanhemmat ovat aktiivisesti somessa ja somessa tapaillaan myös perheen kesken. Varsinkin WhatsApp on perheillä käytössä. Siellä viestitellään ihan kaikesta. “Äiti voi jopa yhtäkkiä postata, että löysin kantarellin.” Hymiöitä vanhemmat käyttävät nuorten mielestä myös varsin luovasti, jopa yllättävästi: “Kotiintulosta voidaan ilmoittaa kuoriutuvalla tipulla.”
Arki haukkaa ison osan koululaisten päivästä. Samoin sosiaalinen media ja harrastukset, Tämä selviää, kun nuoret piirtävät työpajassa aikajanalle tyypillisen arkipäivänsä. Mediat ja some vievät aikaa ja varsinkin mobiililaitteita käytetään ennen kaikkea kavereiden kanssa keskusteluun tai viihtymiseen itsekseen.
Maruan aikajanaltakin löytyy useampi tunti Netflixiä
“Tykkään katsoa yksin, koska on ärsyttävää jos toinen ei ole ollenkaan perillä, mitä sarjassa tapahtuu”, Marua sanoo. Maruan ja tämän siskon perheessä yhteistä aikaa vietetään kuitenkin katsomalla muun muassa ohjelmia yhdessä olkkarin isolta ruudulta.
“Nuorten aikajanoilta näki, että hitaista aamuista pidetään ja vanhempien sekä koko perheen kanssa tehdään mielellään ihan arkisia asioita, kuten syödään yhdessä aamupalaa. Kaikki eivät silti syö yhdessä vanhempiensa kanssa, sillä arjen aikataulut eivät välttämättä anna siihen mahdollisuutta ”, kertoo palvelumuotoilija Jonna Rantanen Elisalta.
Kaikki nuoret myöntävät, että viestiminen vanhempien kanssa on muuttunut sen jälkeen, kun he tulivat teini-ikään. “Ihan pienestäkin tuli soitettua, esimerkiksi että äiti, bussi meni jo ja äiti neuvoi sitten, että odota seuraavaa”, Hilma sanoo ja nauraa. Soittamisen tilalle on tullut esimerkiksi WhatsApp-viestit.
Lisää yhdessäoloa perheille
Muistitaulu täyttyy nopeasti kuvista, kun nuoret etsivät asioita, jotka ovat tylsiä ja hauskoja. Erittäin tylsien alueelle kertyy siivousta ja pyykkäystä. Kivoja ovat eläimet, some, matkustelu ja vaikkapa laskettelu. Seuraavaksi mietitään jo, mitä kivoista asioista tehdään jo ja mitä haluttaisiin tehdä vanhempien kanssa.
Tauon aikana nautitaan välipalaa ja sitten työpajan ohjaajina toimivat Elisan palvelumuotoilijat johdattavat keskustelun Niemisen perheen ongelmaan: Miten lisätä perheen nuorten ja vanhempien yhdessäoloa ja miten kehittää perheen sisäistä vuorovaikutusta.
Ideoita syntyy nopeasti. Niemiset halutaan viettämään yhteisiä ruokahetkiä, harrastamaan yhdessä ja tekemään kotitöitä yhdessä. Kun tehdään omia juttuja itsekseen, sillonkin voisi olla samassa tilassa “yhdessä vaikka erikseen”. Tärkeintä on sisäinen vuorovaikutus.
Nuoret kirjaavat toiveita, ja miettivät, että osa kuulostaa itsestäänselvyyksiltä, vaikka eivät ole sitä. “Esimerkiksi on kivaa, että äiti herättää ja sanotaan huomenta.” Yhteinen leffailta on suosiossa. Uskalletaan ehdottaa jopa kaikille some-vapaata ajankohtaa perheen päivässä. Siivotakaan ei saisi pahantuulisena, mieluummin yhdessä ja hyvällä meiningillä.
Säännöistä kaikki ovat samaa mieltä. Ne pitää tehdä yhdessä ja niiden pitää koskettaa kaikkia. Perheneuvostokin mainitaan.
“Hyvä, jos vanhemmat pitää huolta ja laittaa rajoja. Kun nuorena oppii hyvin asiat, ne osaa vanhempanakin”, Marua pohtii.
“Kiva myös, jos vanhemmat kertoo omista kuulumisistaan eikä vain kysele, miten lapsella menee”, sanoo Hilma.
Päivän päättyessä ideat jäävät kytemään. Iina miettii, että hän haluaa perheen levyraadin, jossa kaikki saavat soittaa vuorollaan omia biisejään toisille niin, ettei kukaan väheksy. Marua ja Safa sanovat, että työpaja oli hauskempi kuin he osasivat odottaakaan – vaikka tuttuja kavereita ei ollutkaan mukana.
Design Campit ovat Elisan palvelumuotoilijoiden fasilitoimia työpajoja, joissa nuoret luovat itse uusia tapoja ratkaista ongelmia. Aiemmin Design Campissa on etsitty muun muassa keinoja innostaa nuoria miehiä lukemaan. Design Campin parhaat ideat valitaan jatkokehitykseen Elisan palvelumuotoilijoiden johdolla.
Myös Mikirotta osallistui Design Campiin. Katso, mitä hän siellä koki Mikirotan My Day.
Pidetään yhtä on Elisan yhteiskunnallinen hanke, jonka tavoitteena on lisätä aikuisten ja nuorten vuorovaikutusta.
Digitaalisuus on tullut arkeen jäädäkseen, ja sosiaalisen median rooli nuorten elämässä alleviivaa erityisesti murrosiässä sukupolvien välistä eroa. On kuitenkin asioita, joita teknologia ei voi korvata. Nuoret haluavat aikuisilta edelleen ihan tavallisia asioita, kuten olla vaan ja jutella. Loppujen lopuksi sillä ei ole merkitystä, miten pidämme yhteyttä ja yhtä, kunhan pidämme. Asiantuntijakumppanimme tässä hankkeessa on Aseman Lapset ry. Lisätietoa hankkeesta.
Kaikki artikkelit