Milo Snellmanista tuli näyttelijä 5-vuotiaana: “Työ koulii kestämään myös pettymyksiä”

15-vuotias Milo Snellman teki Elisa Viihteen Ei Haukku haavaa tee -sarjassa ensimmäisen komediaroolinsa. Tie lapsinäyttelijäksi aukeaa yleensä roolitusfirman kautta.

Teksti: Laura Pörsti Kuvat Aito Media

Perhe-elämän ytimeen hypätään heti: Ei Haukku haavaa tee -sarjan ensikohtauksessa Pitkästen teinikaksoset Janne ja Jenni tappelevat tilastaan jaetussa huoneessa. Seuraavassa hetkessä Janne ottaa brekkarifotoa – koska aamiaista ei tietenkään voi syödä ilman somea.

”Tämä rooli oli tosi hauska, koska Janne on aika samanlainen kuin minä – aito teini”, paljastaa Jannea näyttelevä Milo Snellman, 15.

Hän on nuoresta iästään huolimatta jo kokenut näyttelijä, joka on nähty aiemmin esimerkiksi Hevisaurus-elokuvassa.

”Ei Haukku haavaa tee eroaa aiemmista töistäni siten, että se on komediasarja. Tekeminen oli tosi hauskaa, porukka oli hyvä ja sarjan huumori sopii teineillekin”, Snellman sanoo.

Perhesarjan keskiössä on Haukku-niminen koira, jolla on vastikään kuolleen anopin (Hannele Lauri) sielu. Muissa rooleissa nähdään mm. Pirjo Heikkilä ja Jarkko Lahti.

Ei Haukku haavaa tee Elisa viihde
Ei Haukku haavaa tee -sarjan tekemisen haasteisiin kuului Milo Snellmanin mielestä se, että muut näyttelijät olivat liian hauskoja. Välillä nauratti väärissä paikoissa. Milo (vas.), Kanerva Paunio, Julia Shepstone ja Pirjo Heikkilä.

Lapsinäyttelijät löydetään yleensä roolituspalveluista

Milo Snellman päätyi Ei Haukku haavaa tee -sarjan koekuvauksiin Suomen Roolituspalvelun laatimalta listalta. Roolituspalvelu on yksi niistä firmoista, jotka auttavat tuotantoryhmiä sopivien näyttelijöiden löytämisessä. Tällaisten firmojen rekisterit ovatkin nykyään lasten tyypillisin reitti näyttelijäksi sarjoihin, elokuviin ja mainoksiin.

”Ei Haukku haavaa tee -sarjan kohdalla saimme ohjaajalta ominaisuudet, millaisia tyyppejä kaivataan, ja teimme niiden pohjalta ehdotuksen parhaista nimistä oikeassa ikäluokassa. Ohjaaja piti itse koekuvaukset ja teki valinnat”, selittää roolittaja Tutsa Huuhka prosessia.

Roolituspalvelun rekisteriin pääsee arkistokuvauspäivien kautta. Ne ovat kuukausittain pidettäviä päiviä, joissa kaikenikäiset voivat käydä haastattelussa ja antamassa pienen videonäytteen. Päivämäärät selviävät Roolituspalvelun netti- ja Facebook-sivuilta.

”Lapsissa meitä kiinnostaa se, että he ovat reippaita, haluavat esiintyä sekä osaavat kuunnella rauhallisesti ohjeita ja noudattaa niitä. Mitään teknistä osaamista ei tietenkään vielä tarvita”, Huuhka kertoo.

Joskus lapsinäyttelijöistä tehdään täsmähakuja somessakin, mutta Huuhkan mukaan vain erikoistapauksissa – silloin, kun tarvitaan lasta, jota ei muuten löydy.

”Esimerkiksi määrätyn näköinen 12-vuotias, joka on valmis näyttelemään kiusatun roolia, tai hyvin tiettyä etnisyyttä edustava lapsi voivat olla vaikeita löytää. Muuten somehakuja vältetään, koska niiden kautta tulee helposti satoja hakijoita ja myös sellaisia lapsia, jotka vanhemmat ovat melkein pakottaneet mukaan.”

Lapsinäyttelijöitä löytyy toki myös harrastajateatterien tai ilmaisutaitokerhojen kautta.

”Ne ovat lapselle hyviä reittejä kokeilla, miltä esiintyminen tuntuu”, Huuhka vinkkaa.

Elisa Viihde EI Haukku haavaa tee
Kun näyttelijät Ei Haukku haavaa tee -sarjaan oli valittu, hyvän hengen luominen oli olennaista. Ohjaaja vei Milo Snellmanin ja hänen kaksoissiskoaan esittävän Kanerva Paunion hohtokeilaamaan ennen kuvauksia. Kanerva Paunion ja Milon välissä Julia Shepstone.

Kymmenen koekuvausta yhtä työtä kohti

Milo Snellmanin näyttelijänura alkoi jo 5–6-vuotiaana, kun hänen näyttelijä-äitinsä Susanna huomasi pojassaan kuvauksellisuutta. Aluksi pikkupoika ei ollut näyttelijän hommista ihan varma. Kokemuksen karttuessa hän on kuitenkin tajunnut, että nauttii tuotannon osana ja kameran edessä olemisesta.

”Olen nykyään paljon sosiaalisempi kuin nuorempana, koska olen tottunut tekemään ihmisten kanssa töitä. Myös repliikkien opetteleminen on helpottunut. Tykkään esittää toista ihmistä”, Snellman sanoo.

Sitkeyttä työssä kuitenkin tarvitaan. Vaikka kokenutta lapsinäyttelijää ohjaajat joskus pyytävät suoraankin mukaan tuotantoihin, Milo Snellman on myös hakenut kymmeniin sarjoihin, elokuviin ja mainoksiin, joihin hän ei ole päässyt – viimeksi pari viikkoa sitten.

”Tein koekuvauksissa parhaani, mutta en tullut valituksi. Nuorempana olisin ajatellut, että se johtuu huonoudestani. Nykyään ymmärrän, että en vain ollut sopiva juuri siihen juttuun.”

Ei Haukku haavaa tee -sarjan koekuvauksissa kävi paremmin. Snellman esitti yhden kohtauksen toisen näyttelijän kanssa, ja viikon kuluttua hän sai puhelun: Jannen rooli olisi hänen.

Kotiopettaja voi olla lapsinäyttelijälle tarpeen

Lapsen näyttelijäntyö – tai harrastus, miten sitä nyt haluaa kutsua – vaatii perheeltä joustavuutta. Päivät voivat olla pitkiä, ja niiden aikana lapsi on osa aivan toisenlaista maailmaa.

”Mutta lapsista huolehditaan tuotannoissa hyvin, eikä oman vanhemman tarvitse olla paikalla. Hänet haetaan kotoa ja tuodaan takaisin, ja jos nälkä yllättää, cateringista tuodaan voileipää. Huomiota saa yleensä yllin kyllin, kun paikalla on paljon aikuisia”, kuvaa Milo Snellmanin äiti Susanna Snellman.

Koulupoissaoloihin pitää varautua. Kahdeksanosaista Ei Haukku haavaa tee -sarjaa tehtiin muutama kuukausi vuoden 2019 alussa, ja Milolle tuli pitkä lista poissaoloja seitsemänneltä luokalta.

”Vanhempien tehtävänä on hoitaa niin, että koulu ei liikaa kärsi. Nyt Milo siirtyy yhdeksännelle luokalle, ja jos sen aikana tulee pidempi tuotanto, täytyy pohtia kotiopettajaa koulunkäynnin tueksi”, Susanna Snellman sanoo.

Lisäksi vanhemman on huomioitava, että näyttelevä lapsi saattaa kohdata sarjojen ja elokuvien kuvauksissa vaikeita asioita yllättävän läheltä. Aiemmissa näyttelijäntöissään Milon on joutunut esimerkiksi esittämään pedofiilin nappaamaa poikaa, ja hänen ohimoaan vasten on pidelty asetta.

”Onneksi ohjaaja ja aikuiset näyttelijät osaavat ovat osanneet hoitaa nämä tilanteet hienosti.”

Tuotannoissa oppii elämäntaitoja

Ei Haukku haavaa on Elisan Viihteen 20. alkuperäissarja. Se julkaistiin toukokuun alussa. Milo Snellman suhtautuu mahdolliseen palautteeseen rennosti.

”En ole huomannut, että minua missään tunnistettaisiin. Jos joku antaa ilkeää palautetta asiattomaan tyyliin, se ei merkitse mitään. Korjaavasta kritiikistä voin ottaa opiksi”, hän sanoo.

Äiti kehaisee, että Milolla on hyvä itsetunto. Se on tässä työssä välttämätöntä.

”Jos on kovin altis pahoittamaan mielensä siitä, mitä muut sanovat, tämä ei ole hyvä ala”, Susanna Snellman huomauttaa.

Hän on onnellinen, että lapsi saa sukeltaa jo nuorena sellaiseen maailmaan, joka ilmiselvästi kiehtoo tätä suuresti. Kesäisin Milo Snellman on jo tehnyt omiakin elokuvia.

”Tuotannoissa oppii paljon sellaista, mitä ei koskaan koulussa oppisi. Uskon, että siitä on hyötyä, vaikka ei aikuisena jatkaisikaan näyttelijänä”, Susanna Snellman sanoo.

Tutustu Ei Haukku haavaa tee -sarjaan